Arkeani kipsatun jalan kanssa

Tämän viikon Pienen Linnun MakroTex-haasteen teemana on: mukavuusalueen ulkopuolella. Tämä postaus onkin hyvin teemaan sopiva. Uusille lukijoille tiedoksi, että aloitin sairasloman viettämisen juuri ennen vuoden vaihdetta, joka pättyy aikaisintaan vasta huhtikuun puolella. Menin tipahtamaan ratsastustunnilla hevosen selästä ja mursin sääriluuni vaikea-asteisesti. Olen pystynyt pitämään mielen yllättävän myönteisenä ja ottanut tämän kokemuksena; tekevälle sattuu. Olisi tässä voinut pahemminkin käydä; yleensä ratsastusonnettumuuksissa tullaan pää, niska ja selkä edellä, joiden vammat voivatkin olla sitten jo aivan eri luokkaa. Tulin vain valtavalla energialla jalka edellä maahan, toisen jalan ollessa jalustimessa, joten mihinkään muuhun ei sattunut. Loppuelämän riesa ja hidaste tästäkin todennäköisesti jää, mutta kyllä tästä vielä kävelemään opitaan uudelleen. :)

Todellakin yritän ottaa asioista ilon irti. Eipä tarvinut palella pakkasissa ja tänään kastua vesisateessa. Nyt pystyy jo aika hyvin istumaankin, ettei koipi lähde turpoamaan, joten voin vaikka askarrella. Liityin jopa Päijät-Hämeen Nukkekotiharrastajiin.

Mutta, ei se askartelukaan ihan niin helppoa ole.. Eipäs niitä ympäri askarteluhuonetta levitettyjä materiaaleja ihan noin vain saakkaan käyttöön. Molemmat kädet on kepeissä kiinni, niin miten sitä jotain laatikkoa rupeaa siirtämään toiselle puolelle huonetta. Täytyy ensin pyytää isäntää kasaamaan mulle läjä materiaalia ja niistä sitten syntyy mitä syntyy.. 

Tykkään leipoa ja pääsin jo leipomaankin piirakalle pohjan.

Mutta, piirakka olisi syntynyt isännän käsissä puolta nopeammin, eli tämän pohjan valmistamiseenkin tarvitsin paljon apua; antaisitko sitä, antaisitko tota.. no nyt on kädet ihan taikinassa ja nyt on kepitkin rasvassa... 

Herkullisen pohjan tein Tarun Taikakakkujen Rukiinen kanttarelli-pekonipiirakka ohjeella. Täytteeksi suolaiseen piirakkaan isäntä laittoi ainakin pekonia ja jonkin pakastevihannessekoituksen. Super maukasta tuosta kyllä tuli!

Eipä ole sohvalla tullut makoiltua juurikaan sen jälkeen, kun tähän taloon miltein neljä vuotta sitten muutettiin. Nyt saan levätä ja torkkua ja katsoa telkkaria ja leffoja! Selkäkään ei ole tullut kipeäksi, kun törsäsin ja ostin meille 7cm Tempur petauspatjan <3, Äiti osti mulle kahdet kollarit, joihin ompeli oikeaan lahkeeseen vetoketjun; sujahtavat päälle niin mukavasti <3.

Äiti kutoi myös minulle kolme paria villasukkia, joista parin toinen sukka on niin iso, että mahtuu kipsin päälle. <3 Villasukat on kerännyt kovasti ihastuksia hoitajilta, kun on tullut käytyä tuota jalkaa ja kipsiä näyttämässä terveyskeskuksessa.

Pitkän kipsisukan varressa on kiristisnauha. 

Vaikka olen nauttinut lepäämisestä ja on ollut kovia pakkasia, niin on ollut ihan mielettömän kauniita ilmoja, jotka olisi kovasti houkuttanut heppojen kansssa ulkoilemaan. Olin ennen vilukissa, mutta olen oppinut pukeutumaan ja oppinut nauttimaan lähes säästä, kuin säästä. 

Näkymä sohvalta, kun istuu; maalausta kaipaava lipputanko. Mutta, kun makaa sohvalla näkee nuo kauniit lumiset puun latvat.  Näin myös lauantaina sen komean taivaalla välähtävän tulipallon!

Eniten tässä olotilassa vetää mukavuus alueen ulkopuolelle se, etten todella pääse hevosten kanssa puuhaamaan ja joudun kateellisena vain tyytymään tuijottamaan ikkunan läpi, kun muut puuhaavat MUN kultamussukoitteni kanssa. Vaikka hevosen pitäminen tuntuu välillä työläältä ja järjettömältä touhulta, niin kaipaan jo kamalasti petkeleellä jäisten kakkapalleroiden irti hakkaamista kentältä...

Isännältä onneksi sujuu tallin päivittäisen rutiinin pyörittäminen ihan täyden kympin arvoisesti, eikä minun tarvitse sen tekemisiin puuttua. Hevoset saavat loistavaa hoitoa. <3 Se etten pääse mukaan hoitamaan hevosten nukuttamista, meinaa kyllä välillä saada kyyneleen vierähtämään poskelle. 

Jotta Tippa ei ihan metsittyisi, on siskoni ja kaverini käynyt sen kanssa touhuamassa. Vaikka on ihan hirveän tuntuista antaa hepo toisten huolehdittavaksi, olen näille kyllä super kiitollinen! Molemmilla on pitkä vankka kokemus hevosten parissa, joten kyllä Tirppani on hyvissä käsissä! 

Vaikka pakkanen lauhtui, on maa silti kylmä ja kun nyt sataa vettä, niin tiet vetää aivan jäisiksi. Haaveilen pääseväni Myyn kärrykyydissä ulkoilemaan, mutta taitaa siihen mennä vielä aikaa...

Laitetaanpas loppuun vielä kuukauden sääkuva, eli päivään jolloin ihanat aurinkoiset pakkaskelit päättyivät.

23.01.2016
-5°C. Tästä päivästä alkoi säiden lauhtuminen, niin että nyt mittari on jo plussan puolella ja vettä sataa. 22.01 mittari näytti vielä -28°C. Takana koko alkuvuoden mittainen pakkasjakso, jossa etelä-suomessakin keskimääräinen lämpötila oli  -18 astetta. Näin pitkä kylmä jakso on viimeksi ollut vuonna 87. Kylmimmillään pakkanen kävi lähemmäs kolmessa kymmenessä asteessa. 

23.01.2015
"Nyt ollaan saatu nauttia lumesta! Pakkanenkin on joinain päivinä käynyt ihan kunnon talvisissa lukemissa."

22.01.2014
"Lunta ja pakkasta -17°C! Voisi tuota lunta enemmänkin olla..".

Kohtaan nyt arjessa paljon hetkiä mukavuusalueen ulkopuolelta, olemalla paljon toisten tekemisten armoilla. En voi, en pääse, en pysty touhuamaan niin kuin normaalisti, mutta elämä hymyilee. Enhän mä kuitenkaan sairas ole, vaikka sairalomalla olenkin. On otettu niin pientä, kuin suurta verenkuvaa, sokeriarvoja ja sydänfilmiä ja perusterveeksi todettu. :D  

Käythän tästä katsomassa muiden postauksia aiheesta mukavuusalueen ulkopuolella.