Myyn kanssa kävin maanantaina heittämässä taluttaen lenkin entisellä työpaikallani, erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden taide- ja toimintakeskuksessa. Jännitin vähän miten poni reagoi huomion keskipisteenä olemiseen, mutta paljatui, että ponista olisikin vaikka terapiaponi ainesta. Se piiritettiin ja sai rapsutuksia, mutta sen käytös oli ihan kymppi. Myy hurmasi kaikki. Meno- ja paluumatkalla jouduttiin ylittämään junarata korkean sillan yli, mutta siitäkin selvittiin asiallisella käytöksellä. Keskiviikkona ponin käytös olikin sitten aivan toisenlaista, kun kummipoikani kipusi selkään. Parivaljakon ratsastuksessa näkyy jo kehitystä, mutta tällä kertaa olikin vuorossa rodeota. Poni oli kuulemma heitellyt ihan mukavasti peräpäätä ilmaan ja poika keikkunut selässä, mutta humpsahti sitten kuitenkin lopulta maahan. Kentän kulmassa lymyili mörkö. Eilen ponilla oli vapaapäivä, mutta tänään taas ajolenkillä aivan ihana pikkuenkeli. Poni käveli mukavan reipasta käyntiä ja otettiin yksi reippaampi ravipätkä. Sain jällleen tapella, että käännytään takaisin kotiinpäin. Se olisi korvat hörössä tehnyt pidemmänkin lenkin. Tunti meillä kuitenkin vierähti ja kotiin päästyämme oli jo pimeää.
Kissanpennulle kuuluu hyvää. Sillä on nyt "mutkun mä haluun" uhmaikä päällä. Tuhoja se ei ole tehnyt, mutta vauhtia piisaa ja joka paikkaan se olisi itseään tunkemassa. Sumutinpullo on kädenulottuvilla kokoajan. Ruoka maistuu ja kaiken se syö mitä sille tarjotaan ja enemmänkin tuntuisi uppoavan. Eilen aamulla se kantoi wc:n ovelle ruokapussinsa, kun pesin hampaita; nälkä tuntui olevan. Kooltaakin se on jo kasvanut rutkasti (tullessaan painoi 1650g ja nyt 1900g). Riehumisten jälkeen väsymyskin iskee nopeasti ja syli on mieluinen paikka ottaa nokoset. Hieman se on päässyt pihaan ja talliin tutustumaan valjaissa, mutta sisälle se juoksee sen jälkeen hyvin mielissään. Hepatkin sitä vielä pelottavat.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti