Kisulta vietiin varpaat

Aamulla vastaani lönkötteli hieman vaivalloisen näköisesti mustavalkoinen Kisu-misuni. Ilmankos meno oli vähän huteraa, kun vasemman takajalan varpaat näytti luustoltaan tältä:

Neljäs ja viides varvas olivat menneet pois sijoiltaan. Varpaiden suoristus piti hoitua vetämällä ne paikoilleen, mutta kesken tavaratalo Kärkkäistä sainkin yllättävän puhelun. "Leikkaava lääkäri olisi paikalla, varpaat pitää amputoida ja kustannus tälle operaatiolle olisi 700€, että mitäs tehdään?" Olen ehdottomasti lopettamisen kannalla, jos eläin kärsii, toimenpide on vaikea, on iäkäs tai tulevaisuus on epäselvä, mutta tässä tapauksessa  ei tullut mieleenkään alkaa tervettä nuorta kissaa lopettamaan tuollaisen takia. Kyllähän tuollaisesta kissa tulee toipumaan lyhyessä ajassa täysin. Mutta 700€ kyllä kirpaisi! Itku pääsi, kun kotiin pääsin. Mutta, kun tokkurainen Kisuli nousi pystyyn, lähti kävelemään ja hyppäsi syliin (istuin penkillä); vaihtuivat kyyneleet ilon kyyneleiksi. 

Kisun tassu aamulla. Nyt tuosta puuttuvat nuo kaksi oiken puoleista varvasta.

Sunnuntain hieronnan jälkeen Tippa kotiutui "jumilistan" kera. Olihan tuokin kokemus, mutta näin seuraavana päivänä voin vain harmikseni todeta, että otettiin tamman kanssa taas takapakkia. Ärsyttävät tavat, jotka oli jäänyt siltä ajat sitten pois, on taas tänään pilkahdellut. Se on ollut niin hyvä; mut nyt taas jurrataan vanhoja asioita.. Kurssin vetäjän ja Tirpan kemiat eivät oikein kohdanneet. Ja TAAS saan lyödä päätä seinään, et miksi mä en kuunnellut itseni ja tuonut hevosen jo lauantaina kotiin. Hyvä asia oli se, että se Tirpan jäykkyys tuli selville, mutta muuta hyvää en nyt keksi. 

Eilisilta oli ihana. Napattiin termariin kahvia, after eight suklaata ja kaivoin matoja purkkiin. Lähdettiin käymään mökillä. Tarkoitus oli vain käväistä, mutta lämmitettiin saunakin.

Pikkupotilas <3