Ilmassa on jo kovin syksyn tuntua, vaikka kesälomani toiseksi viimeistä päivää viettelen. Tänään oli mukavan aurinkoinen päivä ja tuli tehtyä vaikka mitä. Isäntä sai kaurapellon puitua ja itse sain pelastettua muutamat kaurat talvilintujen lyhteisiin. Auringonkukat kukkivat kauniisti ja samoin keväällä hoitolapselta saamani kukka innostui kukkimaan uudelleen. Luumut alkavat olemaan kypsiä ja satokin on ihan kohtalainen. Omenasadon meinaa tänä vuonna harmillisesti tuhota pihlajanmarjakoi. Maahan putoaa omenoita rutkasti ja suurin osa ovat jo lähtemässä mätänemään, mutta kyllä niistä sentään vähän piirakkaomenoiksi kelpaaviakin löytyy.
Myy on näköjään miniponi. Sille on kamalan vaikea löytää sopivia varusteita. Hevarista ostin sille shetlanninponi kokoiset suojat, mutta etujalan suojat osoittautuivat tänään ajolenkillä liian suuriksi ja saivat aikaan pienen vekin vuohiseen. Hevarista ostettu 95cm sadeloimenkin jouduin eilen viemään toiseen hevostarvikeliikkeeseen pienennykseen. Muutenkin kaikki varusteiden remmit ovat pienimmillä säädöillä.
Tippaa kävi torstaina eläinlääkäri katsomassa. Sillä on koko meillä olon aikana ajoittain oikea takapolvi lukkiutunut/pettänyt alta, Se on ollut kausiluontoista, kuten nyt taas torstaiaamuna koipi vaivasi useamman kerran. Eläinlääkäri vahvisti diagnoosini hakaumasta; eli iän ja lihaksiston kehittymisen myötä on oletettavaa että vaiva poistuisi, eli ei onneksi vakavampaa (toivottavasti vaiva katoaa..). Eilen kävin tamman kanssa ratsain vaihtelevilla metsäpoluilla seikkailemassa ja se tuntui tekevän koivelle oikein hyvää. Tässä meidän vieressä tuppaa olemaan kovin tasaisen tylsät pohjat nuoren hevosen liikutukseen. Kunhan ikä ja kunto karttuu, niin sitten kyllä rajattomat maastolenkit aukeavat. Pitäisi vissiin ottaa raivaussaha käteen ja mennä umpeen menneitä metsäpolkuja availemaan. Sitte meillä tuppaa olemaan myös pieni satulapulma. Keväällä ostamani satula tuntuisi jo olevan pieni. En tiedä auttaisko siihen jokin romaani, joka esim. nostattaisi satulaa etuosasta? Hevoseton on huoleton; kyllä pitää paikkansa. :D Kyllä nuo otukset onneksi kuitenkin enemään iloa tuottavat. :)
Tuottiko iltalenkki Tipan kanssa mitään hyviä mäkilöydöksiä?
VastaaPoistaMäkiä ei löytynyt, mutta metsässä tuli rämmittyä. Tippa oli, kuin hirvi. Korvat hörössä harppoi valtavin askelin menemään. Piti välillä päästää molemmat kädet irti ohjista ja siirrellä eteen tulevia oksia pois edestä. :D Super ihana otus ja liikkui seuraavana päivänä todella hyvin. :)
PoistaHyvä kuulla! :)
PoistaKivat kuvat! :) Hevosjuttuihin en osaa oikein sanoa mitään, vaikka Hevoshullu oli lempilehteni lapsena.;D
VastaaPoistaHihii, Polle maailman moninponi ja Nummelan ponitalli kirjasarja on olleet yllättävän monen nuoren suosikkeja, vaikka ei heppahulluja olleetkaan. :D
PoistaKauniit kuvat! Ihanat kauralyhteet - noita täytyykin kohta jo alkaa hankkimaan varastoon. Pikkulinnuille pitää olla taas koko talveksi ruokaa tarjolla. :)
VastaaPoistaPuintien jälkeen peltojen reunoihin jää puimattomia viljatupsuja, niistä tuskin viljelijä pahastuu, jos kerää itselleen talteen. ;) Nuista lyhteistä hiirulaiset söivät osan. Säkki missä olivat, piti olla hiirien pitävä..
PoistaIhanat kauralyhteet, omenat ja hevoset. Nyt tuli taas hirveä hinku päästä ratsastamaan. Edellisestä kerrasta taitaa olla jo 15 vuotta!
VastaaPoistaEi se ratsastustaito mihinkään häviä, joten ei muuta, kuin ratsastuskouluun soitto ja tunneille! ;)
PoistaElokuinen aurinko tekee kyllä kuvista kivan tunnelmaisia!
VastaaPoistaHevosten kuvaaminen elokuussa on vaikeaa. Aurinko tulee niin matalalta ja muodostaa vahvoja varjoja, joten hevosista tulee helposti vain myttyjä. :D
Poista