sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Oma hevostraileri

Taas kiukuttaa; viikonloppu alkaa olemaan ohitse. On se hyvä, että on töitä, mutta töissä käyminen meinaa vaan tökkiä, kun kotipuolessa olisi niin paljon mukavampaa tekemistä ja viikonloput menevät aivan liian nopeasti. Eilen kävimme Voistion tallin maneesissa järjestetyssä heppakirppiksellä. Ostin 6€ pienen nahkariimun puiselle polkuhevoselle, 2€ juoksutusliinan ja Myylle kuudella eurolla kaksi paksua satulahuopaa. Pesin huovat käsin kylppärin lattialla ja olivat pesun jälkeen, kuin uusia. Hyviä ostoksia tuli tehtyä! 
Kirppiksen jälkeen kurvattiin serkkuni luokse. Hän on ostanut itselleen neljä vuotiaaksi kääntyneen pihattokasvatti suokkiruunan, joten sen kanssa nyt toista kertaa yhdessä puuhailimme. Sama työnjako, kuin meidän Tipan kanssa; minä pidän jalat tukevasti maassa ja serkku toimii stunttina. Yli meidän odotusten hevonen käyttäytyi niin hyvin, että sai ratsastajan selkäänsä istumaan hetkeksi. Tuosta heppailusta jäi kyllä hyvä fiilis!
Tänään sitten matkasimme isännän kanssa Rajamäelle. Kotiinpäin tultaessa pakettiautomme perässä kulkeutui ihan oma heppatrailerini. Vihdoin löyty mieleinen kuljetuskoppi, joka miellytti minua ulkonäöllisesti niin sisältä, kuin ulkoakin, eikä mun budjetilla saanut maksaakkaan liikaa. Ikäähän tuolla kopilla jo on, mutta mun käyttööni juuri passeli. Nyt voidaan ruveta suunnittelemaan Tipan kanssa tunneille osallistumisia. Tammaa on kyllä viime päivinä vähän vatsavaivat vaivanneet, mutta toivottavasti menee ohitse. 
Enpä paljoa muuta kerinnytkään vapaa päivinä tekemään. Tipan juoksutin lauantaina ja tänään ratsastelin sen kanssa. Myyn liikutukset hoidin jalkasin lenkkeilemällä, kun kärrykyyti ei tunnu näillä pakkasilla houkuttelevan.
Alkuviikko alkaa uuden pesukoneen metsästämisellä. Kuusi vuotta vanha pesukone päätti irtisanoa itsenä ja sen korjaaminen tulisi maksamaan 300€. Ensi viikolla viettelemme myös molempien vanhempieni syntymäpäiviä.


10 kommenttia :

  1. Teitpä hyviä kirppislöytöjä :) Ja hienoa, että löysitte miekeisen traikun! Helpottanee elämää melkolailla kun pääsee kulkemaan miten vaan on tarvis! Meilläkin on ponien liikutuksen suhteen tehty aika minimisuorituksia viime päivinä, kun on ollut niin pahuksen kylmä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka on pakkasta niin onneksi ei ole sentään tuullut! Vielä en ole onnistunut itseäni palelluttamaan hevosten kanssa touhutessa. Ärsyttää, kun ei ole lunta niin joka paikka on niin kovana. Tippa on muutaman viikon ollut nyt hyvin kyttäily ja pöllöily tuulella, että hommaan sille kohta korvatulpat ja silmälaput. Pikkasen saisi pakkaset lauhtia, niin sitten pääsisin kuskaamaan tuota pehmeämmälle alustalle päästelemään höyryjä ja tekemään kunnolla hommia, jos vaikka hepon saisi sillä taas järkiinsä. :)

      Poista
  2. Löytyihän se traileri lopulta! :) Et kyllä nyt ala kulkee jollain muulla tunnilla ja jätä meitin vakkarituntia pois. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan kentälle taas päästään, niin eiköhän me voitaisiin Tirpan kanssa tulla joskus keskiviikon tunnillakin pyörähtämään. ;D Nyt jos ängetään muiden kanssa maneesiin, niin tehtävämme olisi siis ainoastaan listiä kaikki ja siitähän te muut ette varmaan pitäisi. :D En nyt kokonaan ole vakkarituntia jättämässä, mutta kyllä joitain tunteja on väliin jätettävä. :)

      Poista
    2. No hyvä, ettet oo meitä hylkäämässä! Oliko tänään kylmä? :D

      Poista
    3. Sain toivomani Jetin. ;) Kovasti maneesi pöllysi, mutta muuten kiva tunti ja hikeä pukkasi, ei siis palellu laisinkaan. Kokoovasti avotaivuttaen pituushalkaisijalla käynnissä ja ravissa ja kymmenen metrin laukkavoltteja.. :)

      Poista
  3. Onnea trailerista! Onni on oma ;)

    VastaaPoista
  4. onnittelut traikusta. hyvännänkönen ainenki näin ulkoa päin. ja oi..muistan tuo ilon ja vimman mikä tulee kun alkaa pikkuhiljaa hevosta kouluttamaan. ja kun sitä sitten onnistuu niin se tunne on mahtava vielä viikkojenkin päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sisältä tuo on valoisan valkoinen ja väliosa on läpinäkyvää muovia, joten uskoisin sen olevan hevostenkin mielestä miellyttävä. :) Juu, mutta tää tunne tuntuu todella ärsyttävältä, kun just päästiin Tipan kanssa maastoilun makuun ja autojen ohittamisetkin alkoi olemaan ihan ok (OLI todella hyvät fiilikset tämän hevosen kanssa), niin nyt sitten iski kausi, että pitäisi vain posottaa tuhatta ja sataa ja mörköjä näkyy kaukana jossain... Huoh, toivottavasti tää tosiaan olisi vain ohimenevä uhmakausi ja pääsisin taas jatkamaan siitä mihin jäätiin, eli peruskunnon rakentamista. Nyt sinnitellään ja harjoitellaan taas tottelevaisuutta. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...