Tänään oli taas jo maanantai. Juurihan oli perjantai ja viikonloppu vasta edessä. Enään neljä aamua, niin sitten taas onneksi alkaa viikonloppu. Havahduin kuitenkin tänään, että töistä kotiin tullessani olikin vielä valoisaa, eli kevättä kohti ollaan menossa! Sitä paitsi meidän hevosetkin ovat alkaneet jo pudottamaan talvikarvaansa. Valoa kyllä jo kovasti kaipaisin. Huomenna pääsen töistä hieman aikaisemmin, joten suunnittelin, että nappaan kotiin päästyäni ponin Biltemasta ostetun korien talutusnarun päähän ja lähden sen kanssa metsäpolkuja samoilemaan. Tänään poni sai vapaapäivän, mutta sen seurauksena Tippalla olikin hieman jännempi ilta. Serkkuni tuli kyläilemään, joten se tarkoitti, että nyt olisi aika ottaa seuraava askel Tipan kanssa. Tippa siis sai, kun saikin tänään ensimmäistä kertaa ratsastajan kunnolla selkäänsä ja otti ensimmäiset askeleet ratsuna! Tamma viis veisas selässä olijasta, mutta namia olisi ollut mukava saada enemmänkin. :)
 |
Kuvassa näyttää vähän jänskältä. Tipalta on edestä maitohampaat
irtoamassa ja alta kasvaa uudet (kuvassa keltaiset) pysyvät hampaat. |
 |
| ZZzzzzz..... |
 |
| Huomenta! |
Ensimmäiset selässä käymiset jäävät aina mieleen, isoja hetkiä!
VastaaPoistaItselleni tämä oli nyt toinen kerta, kun olen päässyt olemaan alusta lähtien mukana totuttamassa hevosta ratsun alkeisiin. Tällä toisella hevosella oli ikää jo enemmän, mutta suomenhevonen sekin. Kieltämättä hieno tunne, kun kaikki säilyvätkin hengissä ja ovat hyvällä mielellä. Serkkuani lainaten: "Ei se selkään meno mitään tähtietiedettä ole, mutta vaarallista se kyllä on". Vaikka kuinka huolella asian valmistelee ja tuntuu, että on aika ottaa seuraava askel, ei tuon hienon eläimen ajatuksia ihan täysin pysty lukemaan. Molemmat kerrat missä mukana olen ollut, sujuivat kyllä mallikkaasti *helpotuksen huokaus*. Isompi hyvän mielen fiilis iski oikeastaan vasta seuraavana päivänä, kun oikeasti tajusin, että oman hevoseni selässä on nyt todellakin käyty onnistuneesti. :)
Poista