Ohjasajoa ja irtohypytystä

Voi, että kun oli taas niin ihana touhuta hevosten kanssa. Molemmat ovat kyllä aivan mahtavia persoonia. Miksi viikonloput ovat niin lyhyitä!?! Bongasin vielä kaiken lisäksi tänään myynti-ilmoituksen Tipan täysvelistä Aarteen Tipistä. Ruuna kuulemma muistuttaa hyvin paljon Tippaa, mutta väriltään vähän tummempi. Onneksi meillä on vain kaksi karsinaa tallissa. :)
Tipan tänään ensin ohjasajoin. Alkuun apunamme oli joustochamponit muistuttamassa, että kuinpa päin sitä pitäisi kulkea ja samalla keskittyminenkin oli alusta lähtien läsnä. Muoto säilyi ihan kivana, vaikka apuvermeet riisuttiinkin pois. Itselläni olisi pitänyt olla paremmat kengät jalassa; huopikkaat olivat vähän liukkaat. Heppa oli kiva! Huomasin vasta eilen, että nyt olisi järjetetty viikonloppuna ohjasoajokurssikin aika lähellä meitä. Se olisi voinnut olla kyllä hyvä. Itse kaipailisin vinkkejä tuohon touhuun, mutta onneksi tuo on kärsivällinen hevonen, joka tuntuu antavan pienet virheet anteeksi. Harjoittelua, harjoittelua..
Olin myös kasannut meille irtohypytyskujankin valmiiksi, mutta tällä kertaa tuntuikin, että kuja oli jo ihan turha. Hypätty ollaan vähän, mutta säännöllisesti muutamia hyppyjä ja estekorkeuskin pysynyt pienenä. Jätin tammalle silat tarkoituksella selkään. Tippa tiesi jo heti, että mitä tullan tekemään ja aloitti korvat hörössä hyppäämisen jo ilman ohjeistusta. Sen jälkeen riittikin, pelkkä estekomento ja näyttäminen kädellä niin heppa juoksi toiselle puolelle kentää, kaartoi iste kujaan, hyppäsi ja esteen jälkeen kipitti luokseni. Ihailen usein youtubesta Kalev Tyllisen hevosagilitypätkiä (omistan myös sen kirjan) ja tämän päivän perusteella ei se nyt niin mahdottomalta ajatukselta kuulostakkaan, kyllä Tipasta tuollaiseen touhuunkin voisi olla. :) Täytyisi kyllä hommata parempia estepuomeja.

Jipii, esteitä! Kuja olisi lähtenyt toisesta suunnasta, mutta
hepalla oli omaa kivaa. :)

Hieeeno, tyyli, mutta kivaa tuntui olevan.

Pääsi se ponikin muutaman hypyn loikkaamaan.

Kalev Tyllinen: