17. luukku

Katsokaapas miten hienot kaulakorut meidän ratsastuksenopettajat saivat joululahjaksi! Ne on meidän tuntilainen ihan itse, omin kätösin näperrellyt hevosenkenkänauloista ja punonut nahkaiset nauhat.

Tänään heti töitten jälkee ratsastin Tipalla pellolla ja yritin haalia siltä lantakikkarenäytettä. Normaalisti se hevonen kyllä kakkii ihan kiitettävästi, mutta ei tietenkään tällä kertaa. Odotetun lantakasan se sitten päätti vääntää aivan pellon peränurkkaan. Onneksi otin kumihansan taskuun, niin sain kikkarepalleron kietaistua siihen. Juuri ja juuri kerkesin näytteet viedä lähikaupan postiin, josta ne lähtivät matkaamaan Ypäjälle Ellabiin madonmuna tutkimukseen. Huomenna pitäisi jo tulokset tulla, että onko madotus tehonnut vai tarvitsevatko hepat lisää droppia. Siinä hälinässä heitin edelleen Kisun pisulta haisevan haalarini uudelleen pesukoneeseen. Kesken ruokailun havahduin, että povitasku jäi tyhjentämättä. Samsung galaxy mini s4 näyttää kestävän suojakuoriensa kanssa ainakin parinkymmenen minuutin pesukoneen myllerryksen.... huh!

Ratsasin syyskauden viimeisen tunnin pitkästä aikaa puoliveriruuna Sir Walkerilla, eli Wallulla. Wallu olikin oikein vireällä tuulella ja pienet estehyppelyt tuntuivatkin sen kanssa tällä kertaa oikein mielekkäältä. Sillä, kun tuppaa olemaan välillä vähän laiskempia kausia, jolloin sitä saa ihan urakalla patistaa liikkumaan.

Taidan välttyä lääkärikäynniltä. Ostin apteekista 30€ maksavan (hirmuisen kallis) nenäsumutteen, jonka aineet piti itse sekoittaa. Nenään sumuttamisen jälkeen tuntuu hetkellisesti todella inhottavalta. Eilisen ensimmäisen suihkauksen jälkeen ei ole kuitenkaan enää tuntunut siltä, että olisin jonkin kuplan sisällä! Muut nenäsuihkeet sisälsivät vain suolaliuosta, jota pystyy itsekkin tekemään ja käyttää sarvikuonossa, mutta sarvikuonolla huuhtelusta ei tässä tapauksessa ole ollut itselleni apua.

PS. joulukukkapostaukseen ajattelin laittaa hyasintti vinkin, mutta se näköjään unohtui, joten kerron sen tässä. Viime vuonna yksi hyasinttini katkesi jo kotimatkalla kaupasta. Hyasintti kukki jo nätisti ja halusin sen esille edes hetkeksi, joten upotin varteen hammastikun ja painoin siihen katkennen osan paikoilleen. Se kukka rupsahti vasta aivan viimeisten "ehjien" hyasinttien joukossa, eli hammastikku toimi hyvänä elvyttäjänä. ;)

16. luukku

Olipas mukava iltapäivä! Käytiin kaverin kanssa kahvilla ja shoppailemassa. Ostin mm. jouluksi Turskanmätipateeta ja taskuravun lihaa. :)

Anoppikin oli shoppaillut ja ostanut itselleen Koko Suomi Leipoo kirjan ja oli heti kokeillut Liisan appelsiinileipä ohjetta ja toi sitä meillekin maistiaiseksi. Hirmuisen hyvää!

Appelsiinileipä:

5 dl appelsiinimehua
50 g hiivaa
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl maltaita
noin 5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl suolaa
1,5 dl siirappia

Lämmitä mehu 37 asteeseen ja liuota siihen hiiva. Sekoita joukkoon jauhot ja maltaat. Lisää lopuksi suola ja siirappi. Nostata reilu tunti. Kaada voideltuun leipävuokaan ja paista noin 1.5 h tuntia 175 asteessa. Peitä foliolla, jos leipä tummuu liikaa.

Serkkuni oli soittanut tänään meille töihin ja ilmoitti tuovansa meille pehmoleluja. Niin hän se kurvaili pihaan Iskun autolla iso laatikollinen kainalossa. Saimme lahjoituksena kuusi ISOA aivan ihanaa peholelua! Kiitos Iskulle!  

Huomenna on syyskauden viimeinen ratsastustunti, joten leivoin ratsastuskavereilleni joulumuffinsseja. Huomenna teen niihin vielä kuorrutukset päälle. Ohjeesta tulee 12 kpl, mutta yhden jo kerkesin maistelemaan. Herkullisia ovat! :P Ohjeen löysin Ninnin leivonnaiset blogista. Siirappina käytin vaaleaa siirappia.

Joulumuffinssit

2 dl siirappia
2 tl kanelia
2 tl kardemummaa
½ tl neilikkaa
200 g voita tai margariinia
2 munaa
3 dl jauhoja
1 dl rusinoita
½ dl perunajauhoja
1 tl soodaa

Kiehauta teräskattilassa siirappi ja mausteet. Lisää rasva ja anna seoksen jäähtyä. Lisää kananmunat. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää siirapin joukkoon. Paista muffinssivuoissa 175 asteessa 20 minuuttia.

Kuorrutteen muffinsseihin aion tehdä Lumisten kuppikakkujen ohjeella.

15. luukku

Me murehdimme usein näillä ilmoilla Kisun puolesta, että kuinka se ulkona pärjäilee. Ulos se haluaa ja kun sitä alkaa huutelemaan sisälle, ei sitä näy missään. Löytyipäs se piilo vihdoin..

Konehallin nurkassa on roinaläjä ja aivan katon rajan tuntumassa on hylly, jonka päällä on vanereita ja kaksi pahvilaatikkoa. Isäntä näki päivällä, kuinka Kisu kiipesi alumiinitikkaita pitkin hyllylle ja sukelsi pienempään pahvilaatikkoon. 

Mikäs tuolla laatikossa on Kisun köllötellä. Laatikko pitää sisällään pieniä harsoja, eli kasvimaan hallaharsoja. Aivan heti ei siis pakkanen pääse tuonne laatikkoon puremaan. :D Se pääsee livahtamaan laatikon sisälle niin, että läpätkin pysyvät kiinni ja keskelle jää vain pieni ilmarako.

14. luukku

Sillä aikaa, kun minä koristelin joulupipareita isäntä piti Kisulle seuraa.

13. luukku

Luukku aukeaa nyt päivän myöhässä, mutta illalla oli pakko katsoa Wallander. Eilen oli mielettömän kaunista. Hevosetkin oli ihan tohkeissaan päästessään aamulla ulos, kun maassa olikin kunnon valkoinen, puhdas lumikerros! Sääli, että Tippa lomailee, mutta käytiin me vähän pellolla ratsain köpöttelemässä ja hölkkäilemässä. Ai, että olisi ollut mukava oikein kunnolla posottaa menemään. :D Heppojen loma tekee kyllä itsellenikin hyvää. Olen jo pidemmän ajan kärsinyt pitkittyneestä yskästä ja nyt tuntuisi, että saattaisi poskiontelotkin olla tulehtuneet. Olo ei ole flunssainen, mutta poskissa tuntuu painetta. Lisäksi tänään on tuntunut, etten kunnolla kuule omaa ääntäni.. Pitäisi vissiin kohta käydä lääkärin juttusilla.

Muutamat joulukukka-asetelmat on tullut tehtyä.

Kisun mielestä joulukukkien kassi oli vastustamattoman ihana, joten päätti sitten juosta keittiönpöydän poikki kassin kumppuun. Lopputuloksena lattialla loikoili kissa pussissaan ja ruokatabletti vieressä...

Sisäeteisen ovi sain kranssin. En tiedä kauan tuo sisällä säilyy, mutta eteinen on ainakin hivenen viileämpi..

10.-12. luukut

Enpä ole paljoa koneen ääressä kerennyt aikaa viettämään. Keskiviikkona pääsin ratsastustunnilla testaillemaan uutta tuttavuutta suokkiruuna Herraa. Sehän yllätti; sehän olikin kiva!
Eilinen ilta vierähti töissä joulupolun merkeissä.
Tänään kävin töiden jälkeen hakemassa Tirpalle Cartivet purnukan ja talliin uuden lattiaharjan ja täten olen kaksisataa euroa köyhempi. Eipä ole Tipan jalat juurikaan hakautuneet (takapolvet lukkiutuneet) sen jälkeen, kun aloin Cartivettiä sille syöttämään. Kaksi kertaa olen yrittänyt lopettaa syöttämisen, mutta hevonen on heti alkanut oireilemaan. Onneksi Tirpalle on riittänyt puolta pienempi annostus mitä ohjeissa on, koska onhan tuo aika hintavaa ainetta.. Kröhöm. tänään taas kyllä jouduin uhkailemaan tammaa teettämällä siitä karvarukkaset. Rokotusten vuoksi se on nyt lomaillut, mutta kävin mä tänään sen kanssa sentään kävelylenkin jalkasin tekemässä. Mörköjä kummitteli vähän siellä ja täällä ja naapurin auton edessä piti sen vuoksi vähän kekkuloida. Onneksi oli ymmärtäväinen naapuri ja odotteli suosiolla, että päästiin peltoliittymään jatkamaan puhisemista ja pöhisemistä..
Tänään tuli ensimmäiset kaksi joulukorttia. Huvittavaa siinä oli, että sattuivat olemaan ihan samanlaisetkin.

Sen verran olen koneella ehtinyt pyörähtämään, että olen katsonut Yle areenasta Porokuiskaaja joulukalenterin. Olen ihan koukussa siihen. Ihanasti toteutettu tarina. :) Nyt sitä olisi taas suljettava läppärin kansi ja lähdettävä ruokaostoksille. Mukavaa viikonloppua!

9. luukku

Ei ole piparkakkutalojen vääntäminen mun hommaa. Kärsivällisyys loppui jo ennen, kuin edes pääsin alkuun. Vielä tuo kaipaisi alaosaan jotakin ja ainakin tomusokeria päälle.

8. luukku

Piparkakkutalon kasauspäivä. Ei mennyt tämän torpan teko ihan niin, kuin strömsössä, mutta kyllä se meidän oikeaa taloa hieman muistuttaa. Huomenna pitäisi yrittää koristella tuo.

7. luukku

Toinen adventti meni myös kotoilessa. <3 Tirppa oli pellolla ratsastaessa ihan super, kunhan möröt oli ensin selätetty. Myyn kanssa käytiin heittämässä lenkki jalkasin. 

Tammat pääsevät ensi viikolla viettämään talvilomaa, kun saavat vuotuisen rokotuksensa. Rokotuksen jälkeen tulisi välttää hevosen rasittamista 2-3 päivän ajan, mutta Tipalle rokotukset ovat aina nostattaneet pienen kuumeen, joten on parempi antaa sen lepäillä ihan kunnolla.

Vanhempani kävivät meillä kyläilemässä. Äitin kanssa muovailtiin vähän fimo-massasta tavaroita. Se olisi kyllä terapeuttista hommaa, mutta aikaa siihen tarvitsisi rutkasti!

Kisu pissi viimeviikonloppuna toppahaalarini lahkeeseen, kun kärsi vähän vatsavaivoista ja oli jo tehnyt tarpeet molempiin laatikkoihinsa. Se ei siis normaalisti sisähuusseja käyttäisi, vaan pyrkisi pihalle. Haalari kävi kunnon pesussa. Nyt kuivattelin jälleen haalariani kylppärin lattialla ja se teki sen taas; pissi haalarin päälle! Argg, nyt pitäisi jo olla nukkumassa, mutta odottelen haalarini peseytymistä, että voin sen käydä viemässä autotalliin kuivumaan. En tiedä mikähän moiseen lorautteluun oli tällä kertaa syynä. Haalaria en ainakaan jatkossa kylppärin lattialla kuivattele..

6. luukku

Itsenäisyyspäivän sää oli miltein samanlainen, kuin vuosi sitten. Lunta pyrytti ja maa valkeni. Ja Kisu istuu taas pöydällä, mutta kun kynttelikkö on hänen ikkunalaudallaan..

Päivä on pitänyt sisällään kotona hengailua, pipareiden paistoa, linnanjuhlien suraamista ja herkuttelua. Vieraitakin kävi kyläilemässä. 

5. luukku

Noloa, tämä on jo toinen kerta viikon sisällä, kun esittelen Kisua keittiönpöydällä. Kisuhan ei siis pöydällä saa olla. Tarvitsin Blenderiä itsenäisyyspäivän leivonnaisten valistamiseen. Ylläri pylläri, mistä lie Kisu vaistosi kylpyhuoneesta asti keittiössä tyhjillään olevan pahvilaatikon. Yllättäen huomasin sen istuvan laatikossa..

4. luukku

Aamuvuoroni päättyi hieman yhden jälkeen. AURINKO PAISTOI! Tästä harvinaisesta valoilmiöstä piti ottaa ilo irti, joten kävimme Tippa-neidin kanssa maastoilemassa. Tamma käyttäytyi oikein miellyttävästi; mitä nyt vähän väliä kyseli, että voitaisko mennä vähän kovempaa..
Lenkin jälkeen alkoi jo hämärtämään, mutta valo osui mukavasti hevosten talvitarhaan, joten olisin halunnut ottaa hevosista muutamat valokuvat. Eihän siitä mitään tullut. Tirpan turpa oli linssissä koko ajan kiinni. Tässä siis pieni videotervehdys tammalta:

3. luukku

Jouluseimelle löytyi jälleen paikka eteisen piirongin päältä. Tähän ei Kisu toivottavasti kajoa..

2. luukku

Sillä väliin, kun olin sunnuntaina ratsastusseuran kokouksessa, isäntä teki tallin oveen havukranssin ja varustehuoneen puolelle laittoi ikkunaan joulukuusen valot. Tykkään <3. Ovi näyttä kuvassa hirmuisen pieneltä. Kuva hämää; kyllä se ihan oven kokoinen ovi on. ;)

Uusi toimenkuvani seurassamme on toimia jäsensihteerinä. Nyt odottelen tunnuksia sporttirekisteriin ja pääsen sitten jo heti ilmoittamaan yhden uuden jäsenen joukkoomme. Jännittävää tässä tekee vielä sekin, että ratsastuskilpailujen sääntöjä ja nimityksiä on uudistettu. Ei ole enään esim. seuratason tai aluetason kilpailuja, vaan puhutaan tason 1 - 5 kilpailuista. Jotta ratsukko pääsee siirtymään seuraavalle tasolle, hän tarvitsee kilpailuista tietyn hyväksytyn tuloksen sen hetkiseltä tasolta. Tässä onkin opettelemista, joka kuuluu myös tehtäväkuvaani. 

Joulukortit ovat hyvässä tekovaiheessa, mutta tällä kertaa tämä mustavalkoinen valloitti askarteluhuoneessa tuolini.. Ei auttanut, kuin siirtyä tietokoneen ääreen näpyttelemään tätä postausta ja etsimään jotakin kivaa tekstiä korttien taakse.

1. luukku

En saanut haaveilemaani schleichin hevosjoulukalenteria, mutta ponikalenterin kyllä sain. 

My little pony suklaajoulukalenteri voitti ylivoimaisesti Etelä-Suomen Sanomien tekemän makutestin, joten tällainen tarttui ihan vahingossa sen seurauksena kaupan hyllyltä ostoskoriin, enhän mä nyt muuten sitä olisi ostanut..

Suklaan ystävänä ilahduin kalenterisuklaan melko suuresta koosta. Suklaa sisälsi täytettä! Valkoista kreemitäytettä, joka hieman muistuttaa kinderiä! Nami, näitä riittää vielä 23 päivälle!

Lisätty postaukseen myöhemmin:

Kiinnittäen huomioni tämän postauksen rustaamiseen, jokin mustavalkoinen päätti sillä aikaa varastaa kalenterini...

Lumihiutale leivoskoristeita

Löysin askarteluliike Sinellistä lumihiutaleen malliset muotit, jotka soveltuvat myös leivontaan. Aivan samanlaiset muotit olisi ollut myös Iloisessa Keittiössä valkoisena, mutta hinnaltaan huomattavasti kalliimpana.

Näitä oli pakko heti vähän testata. Ei se niin helppoa ollut, miltä kuviassa näytti, mutta kun kekkasin tekniikan niin nättejähän näistä tuli (sokerimassani oli jo ehkä hieman kuivaa, joten se lienee osa syy, ettei muotti toiminut niin kuin kuvassa). Näitä oli vaikea liikuttaa hajottamatta heti tekovaiheessa, mutta kuivuttuaan kyllä kestävät käsittelyä. Aikaisemman postauksen minikuppikakkujen lumihiutaleet olin ostanut lidlistä valmiina.