Puumaja ja puuhevostalli

Hevostelua on tullut harrasteltua pienestä lähtien. Kesät tuli vietettyä kesämökillä metsän keskellä. Lainasin kirjastosta Melukylän lapset kirjan, jossa oli puumajan kuva ja semmoisen mäkin tahdoin: niin syntyi puumaja/puuhevostallini; Katajarinteen Talli. Talli muokkautui leikkien mukaan; puupollet saivat pyörät alleen ja varusteita tuunailtiin, raivasimme maastolenkin ja kentän, jonne rakensimme esteitä. Pidimme yhtenä kesänä mökillämme jopa puuhevosleirinkin, jonne serkkuni toi omat puuhevosensa myös mukaan.
Omistin kolme puuhevosta: Kitin, Puden ja Donnan, kunnes heppaleirimme aikana syntyi vielä neljäskin puuhevosvarsa, jonka nimeä en kyllä muista. Ihania aikoja! Kun puuheppailuajat alkoivat olemaan ohitse on mökillämme vieraillut ihan oikeat hevosetkin hoitoponini Pedro ja hoitohevoseni Lento.
Sain äidiltäni tänä jouluna joululahjaksi aivan ihanan hänen oma näpertämänsä pienoismallin puumajastani. <3 Kyllä mulla on ihanat vanhemmat!

Valkosuklaafudge

Pullahiiren blogin joulukalenterista löytyi valkosuklaafudgejen ohje ja sitä halusin testata hieman jouluisammalla versiolla. Niistä tuli oikein hyviä, pieniä Makeita jälkkäreitä jouluruualle.

2 kpl (260g) Pandan valkosuklaalevyä

1 prk (397g) kondensoitua maitoa 

N. 7kpl murskattua piparkakkua

 

Mittaa kattilaan paloiteltu valkosuklaa sekä kondensoitu maito. Kuumenna miedolla teholla niin, että suklaa sulaa. Sekoita massaa koko ajan. Sekoita joukkoon puolet murskatuista pipareista. Kaada massa pieniin konvehtivuokiin. Ripottele päälle loput piparimurut. Anna tekeytyä jääkaapissa n. vuorokauden. Säilytys jääkaapissa. 

Kihlajaispäivä

Seitsemän vuotta ollaan isännän kanssa kihloissa oltu. Yhteen meidät saattoi yhdeksän vuotta sitten, Tsunami-päivänä, Tapaninpäivänä, suomenhevostamma Sykerö. Se oli sunnuntai päivä ja tuon isännän tallivuoropäivä. Varsinaisesti mikään hevosihminen ei tuo ole, mutta teki siihen aikaa tallihommia lisätienestinä. Olin ystäväni kanssa sopinut, lähtevämme yhteiselle Tapaninpäivän rekiajelulle. Saavuttuani tallille siellä se isäntä oli tallin pihassa lumia kolailemassa. Olin hänet aikaisemmin vain ohimennen nähnyt. 

Kiitos siskolleni, joka oli rekiajelu aikomuksistani tälle herralle vihjaillut, joten näin sain kyytiläisen matkaan.

Kurvattiin kaverini luokse, joka liittyi seuraamme oman hevosensa kanssa. Oli oikein kiva yhteinen rekilenkki. 

En omistanut silloin viellä ajokorttia, joten kiitokseksi rekikyydistä sain autokyydin kotia. Viikon kuluttua sain tesktarin, että olisi mukava kokeilla ratsastusta; iltatalli ja hevonen olisi varattu, jos vain voisin tulla vähän opastamaan. Kiitos jälleen siskolleni (tallimestari) juonittelusta! ;) 

Sykerö

Kisun joulu

Kisu-Kissamme joka ei normaalisti pääse liikkumaan sisällä aivan joka huoneessa on nyt jouluna saanut vähän enemmän vapauksia. Voi pikku kisumirrin riemua, kun sisällä onkin ollut reilusti tilaa temmeltää. Johan tässä menikin muutama tylsä kuukausi, kun olemme kuvitelleet, että kissastamme on vihdoin vuoden täytettyään kasvanut rauhallinen aikuinen. Yöpöydiltä on saanut herätyskellot ja rasvatuubit kyytiä, sängynpeitto on kovastikkin heilunut ja joulukuusen koristelunkin se korjaili. Tänään Kisu on ollut sitä mieltä, että joulun kunniaksi hän saa valloittaa pöydätkin; siitä en ole kyllä sen kanssa samaa mieltä. 

Rauhallista Joulua!

Kymmenen kuvaa kesään

Ensimmäiseen 10 kuvaa kesään postaukseen pääset tästä.

Ei voi keliä kovinkaan jouluisaksi kehua. Itsenäisyyspäivänä satoi lunta, mutta se suli pois. Nyt tihkuttaa vettä ja lämpömittari näyttää plus viittä astetta.

22.12.2013

22.11.2013

22.10.2013

22.09.2013

Jouluseimi

Heinillä härkien kaukalon

nukkuu lapsi viaton.

Enkelparven tie,

kohta luokse vie,

rakkautta suurinta katsomaan.

Näihin seimi-hahmoihin ihastuin jokusen joulu sitten Kärkkäisessä ja ne oli ostettava. Seimi valmistui tervatuista jämälautojen pätkisä (olisi kyllä edelleenkin pientä tuunausta vailla). Tänä jouluna seimi löysi paikansa eteisen lipaston päältä. Mitähän kivaa tuonne tallin vintille keksisin? :) 

Heppa-haaste

Nappasin haasteen Outin blogista. :)

"Tämä haaste on tarkoitettu niille jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Sinun pitää kertoa blogissasi kenet olet haastanut."

Kerro hevosestasi: rotu, taso ja hieman luonnetta.
Hevoset vai ponit? Miksi?
Ensimmäinen hevonen/poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?
Kumpi parempi, kengätön vai kengällinen? Hevosesi kenkien koko? (Jos se on kengässä)
Klippaus: Puolesta vai vastaan?
Tarhaavatko hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?
Ratkaiseeko hevosessa enemmän sen luonne vaiko ulkonäkö (kuten väri)?
Millainen on hyvä hevosblogi?
Pahin tippumisesi?
Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?
Kuinka usein hevosesi liikkuu?
Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja?

Kerro hevosestasi: rotu, taso ja hieman luonnetta.
Aarteen Tippa "Tippa/Tirppa/Tirppa-Liisa" on kolmevuotias suomenhevostamma, josta haaveilen itselleni harrasteratsua. Tasoltaan tamma on vielä aloittelija. Jarru ja kaasu toimii. Sen kanssa on heitetty maastolenkkejä ja hypätty jo muutamat pienet esteet. Nostaa laukat ja omaa jo aika hyvän tasapainon. Tällä hetkellä harjoitellaan jalka-apujen tunnistamista, että niilläkin voisi menopeliä ohjata. Tipan luonnetta on vaikea kuvata; se on oikea mussukka, mutta ajoittain hyvinkin vahvaluonteinen. Sen olemus riippu ihan päivästä; on hyviä päivä, on huonoja päiviä ja on päiviä siltä väliltä. Välillä liitelen pilvissä, kun omistan oikean enkelihevosen ja välillä olen aivan valmis tekemään siitä talvikintaat ja käsilaukun samasta kuosista. :)

Aarteen Pikku Myy "Myy/Poni" on kuusivuotias shetlanninponitamma, jonka otin meille Tipan seurakaveriksi ja omaksi monipuoliseksi harrastekaveriksi. Myy kantaa selässään pientä ratsastajaa, sen kanssa  voi käydä kärrylenkeillä, sen kanssa voi harrastaa minisuksi/potkukelkka/pyöräily-lenkkejä. Ratsastajan kanssa laukkaaminen on vielä vaikeaa, mutta kärryjen kanssa laukka nousee laukkakäskystä. Poni omaa hellyttävän koiranpentu katseen ja on olemukseltaan hyvin sympaattinen. Se on peloton ja omaa pitkän pinnan. Mutta kyllä siitä herkkä puolikin, ajoittain näyttäytyy.   

Hevoset vai ponit? Miksi?
Molemmat tallista löytyy. Enkä mä muutenkaan voi tuohon vastata, ettei toiselle tule paha mieli. :) Ponit ovat aivan ihania, mutta ratsastuksesta, kun pidän niin siihen ei sovellu itselleni, kuin hevoset.

Ensimmäinen hevonen/poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?
Netta oli ensimmäinen hoitoponini, jolla ratsastelin yksityistallilla isosiskoni valvovien silmien alla. Aiemminkin blogissa mainitsemani suomenhevostamma Lento oli ensimmäinen hevonen jota itsenäisesti kävin hoitamassa ja ratsastelemassa.

Kumpi parempi, kengätön vai kengällinen? Hevosesi kenkien koko? (Jos se on kengässä)
Kysymykseen en löydä yhtä ja oikeaa vastausta; hevoskohtaista. Meidän otuksilla ei ole kenkiä jaloissa. Ponilla on hyvät vahvat kaviot ja se on ainakin tähän asti pärjännyt oikein hyvin kengättömänä ja kengättömänä saa ollakkin. Ponin liikutukset ovat onnistuneet säällä, kuin säällä ja tarhan saa pidettyä hyväpohjaisena, joten liukkaatkaan kelit ei ole tuottaneet pahemmin pään vaivaa. Myös Tipalla on hyvät vahvat kaviot ja on pärjännyt tähän asti ilman kenkiä (myös kengittäjämme suositus; jotta kavioaines saa kasvaa vahvaksi). Talven haluaisin vielä sinnitellä ilman kenkiä, jotta hokkeja ei tarvitsisi laitella (ponikin säilyisi ehjempänä), mutta keväällä kengät jo kyllä haluaisin. Tamma mm. maastolenkeillä aristelee kiviä kavion pohjassa, joten toivoisin täten "rennompia" maastolenkkejä. Tippa on myös kova kaivamaan kuoppia, joten tälläkin hetkellä toinen etukavio on kovasti kutistunut, joten kulumisen estämiseksi kengät voisi laittaa vaikka heti. 

Klippaus: Puolesta vai vastaan?
Kylllä mä pidän klippausta ihan hyvänä vaihtoehtona. En näe siihen mitään syytä miksi ei hevosta saisi klipata. Isännän mielestä hepan omistajillle, jotka trimmailevat otuksiensa kylkiin kaikenmaailman mauttomia kuvioita ei saisi antaa konetta käteen ja hepat saisivat pitää karvansa yllä. ;) 

Tarhaavatko hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?
Kaksistaan tarhaavat ja laiduntavat; isompikin lauma olisi kiva. Jos suinkin hevonen vain tulee toimeen muiden kanssa, ei niiden kuuluisi yksikseen ulkoilla. Hevonen on laumaeläin. Mutta onhan näitä heppoja, jotka eivät vain tule toimeen muiden kanssa...

Ratkaiseeko hevosessa enemmän sen luonne vaiko ulkonäkö (kuten väri)?
Tirppa-Liisan ostin ulkonäön ja värin perusteella. :D Myyn ostin "sikasäkissä", se oli märkä ja hirmuinen karvapallero ja vaikutti jopa hieman aralta. (Parivaljakon huvittavasta ostohistoriasta täytyykin mun kyllä jossain vaiheessa kirjoittaa ihan oma postaus). Jos lähtisin nyt hevoskaupoille; niin en ottaisi enään nuorta hevosta, joten luonteella olisi isompi merkitys, mutta kyllä värin ja ulkomuodonkin olisi miellytettävä.

Millainen on hyvä hevosblogi?
Realistisesti (ilot ja surut) ja mukaansa tempaavasti kirjoitetut postaukset, joihin on liitetty kuvia. Ei kuitenkaan liian pitkiä stooreja. Plussana kaunis ulkoasu. 

Pahin tippumisesi?
Nuori Netta-poni säikähti maastossa vastaan tulevaa perhettä, jotka työnsivät lastenvaunuja. Kaameat vaunut pelottivat ponipoloa niin, että se otti jalat alleen ja sinkosi kotiin. Tallin pihan ristyksessä siskoni oli vastassa jarruttamassa ponia, mutta poni päättikin kiertää hänet ja siinä mutkassa minä jäin kyydistä pois. Lensin kaaressa naama edellä soratielle. Koko poskeni ja leukani oli aivan ruvella.
Toisella kertaa sama poni säikähti pellolla ratsasteassamma tiellä menevää ravuria. Jälleen kiidettiin kohti tallia, mutta matkalla tulikin vastaan aitatolppa joka jäi ponin ja jalkani väliin, joten pyörähdin alas tolpan ympäri. Ilmat lähti pihalle ja taisi siinä kylkiluukin murtua.

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?
Tippa omistaa: yhden sadeloimen, kaksi fleece-loimea, yhden toppaloimen ja heijastinloimen (5 kpl). 
Myy omistaa: kaksi sadeloimea, yhden fleece-loimen, yhden toppaloimen, ötökkäloimen ja heijastinloimen (6kpl).

Kuinka usein hevosesi liikkuu?
Pyrin liikuttamaan molemmat viitenä päivänä viikossa ja tarjoamaan kaksi vapaapäivää. Monipuolista liikuntaa sääolosuhteet huomioiden. 

Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja?
Kyllä sitä pysyy hevosen, kuin hevosenkin kyydissä, mutta nykyään sitä on niin mukavuuden haluinen, ettei edes halua ottaa turhia riskejä. Olen ollut "uhkarohkea", mutta muutamat kovemmat kolhut heppojen kanssa on saanut varovaisemmaksi. :)

Haastan kaikki ketkä tämän lukevat ja omistaa oman hevosen!

Sudenhampaat

Eilen illalla meillä kävi eläinlääkäri kyläilemässä ja hoitamassa hevosten rokotukset kuntoon.

Samalla Tipalta raspattiin hampaat ja poistettiin sudenhampaat. Tirppaan ei meinannut millään rauhoitus purra. Se vaan sisukkaasti piteli itseään pirteänä ja vasta vähän ydympi annos sai sen torkkumaan. Toimenpide oli itsestäni hyvin jännittävä ja mielenkiintoinen. Eläinlääkäri oli erittäin mukava ja antoi minunkin aina välillä kurkkia mitä sieltä suusta löytyy ja kertoili samalla heppani hampaistosta (ikenen alta tuntuvista torahampaista, raosta joka löytyy ylähampaiden välistä, hampaat jotka on vielä vaihtumatta..). Sudenhamaat olivatkin yllättävän pienet (pienehkön koiran kulmahampaan kokoiset), mutta oli hyvä, että ne poistettiin tässä vaiheessa; ei ainakaan tarvitse myöhemmin miettiä, että mahtavatko olla kipeät. Sudenhampaat (jäänne evoluutiosta) ovat hevosilla vähän niin, kuin ihmisillä viisauden hampaat; turhat hampaat, jotka saattavat vain kipeytyä kuolaimesta.

Rokotus nostatti Tirpalle jälleen kuumeen, joten se saa viettää nyt viikon ansaitusti lomaillen. Myyllä ei ollut edes kesälomaa, joten sekin saa armahduksen ja pitää viikon lepoloman. Sudenhampaiden poisto ei normaalisti kaipaisi, kuin päivän-kaksi lepoa kuolaimista.
Kuumeinen Tippa on ollut tänään kyllä oikein super mussukka. Teki niin mieli ottaa koko lapsukainen syliin halittavaksi.

Löytämiäni Tipan maitohampaita (/hampaiden osia)

Tästä aiemmassa postauksestani löytyy kuva Tipan etuhampaiden vaihtumisesta.

Ponin ja koiran yhteislenkitys

Sopuisat kaverukset voi näinkin yhteislenkittää. Ei tuo käärykyyti nyt ihan noin pomppuisaa ole, mitä puhelimen videokuvaus antaa ymmärtää. :)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Itsenäisyyspäivää olemme vietelleet lumisissa merkeissä; saimme vihdoin talven. Muutenkin on ollut mukavan rauhallinen päivä. Tipan kanssa ratsastelimme tunnin verran pellolla kahlaillen. Siskoni lähti perheinen kylpylään lomailemaan ja me kävimme hakemassa heidän Elmo-koirasa meille yökylään. Elmo pääsi Myyn ja minun kanssa lenkkeilemään ja illan se on pötkötellyt tuvassa pöydän alla leppoisasti. Iltapalana aiomme herkutella isännän kanssa juustoilla, patongeilla ha omatekemillä ruisnapeilla. Rauhallista illan jatkoa ja mukavaa alkavaa viikonloppua! 

Siskon omatekemä koiranpeti

Pakkaset tulivat

Inhoan aikaisia työvuoroja ja aikaisia herätyksiä yleensäkkin! Kun menee aikaisin töihin, pääsee valoisan aikaan kotiin; se on kyllä mahtavaa! Kotiin päästyäni hörppäsin kupillisen pikakahvia ja napostelin päivän suklaa-annoksen (suklaata on joka päivä saatava, joten paketillinen tryffeleitä katosi tuosta vaan). Puin ylleni toista kertaa käytössä olevan uuden ihanan Hööksistä tilatun ratsastushaalarin. Haalari on M kokoa ja on suurehko päälläni, mutta on mielettömän ihanan tuntuinen; ei kirraa mistään, eikä kuitenkaan ole miselin ukko tunnetta. Kenkiin sujautin akulliset lämpöpohjalliset, joita kyllä suosittelen lämpöisesti. Hyvä lahjatoive joulupukilta; ei palele sen jälkeen varpaita! Hummailimme Tipan kanssa maastossa tunnin käyntihölkkä-lenkin ja ei kyllä vilu tullut, vaikka pakkastakin oli jo ihan mukavasti. Lenkin jälkeen päästin tamman tarhaan ja hyvin pienen hetken sitä rapsuttelin, niin mitä teki meidän poni; kapinapissit. Pikkuponi tekee tarpeensa karsinassa niin nätisti karsinan toiseen päättyyn, mutta osoittaessaan mieltä se kääntää takamuksensa ovea päin ja lorauttaa semmoiset pissit, että valuvat käytävälle saakka. Hänen olisi pitänyt päästä Tipan perässä HETI pihalle, eikä vasta puolen minuutin päästä. Myyn karsinan oven edusta on jatkuvasti ihan nuhruisen näköinen. Ei sillä Tippaan kohtaan ole onneksi eroahdistusta, vaan käytävä pissimisiin liittyy aina jokin ponin mielestä pätevä syy. Toinen ponin (hauskempi) tapa toistuu kahdesti päivässä aamulla ja illalla, kun hepat saavat rehut. Tippa saa aina ensin rehukuppinsa, jolloin poni kääntyy ympäri, turpa kohti nurkkaa ja mököttää hiljaa surkean näköisenä. Vasta, kun avaa ponin karsinan oven se kääntyy iloisen ja yllättyneen näköisenä ympäri. :)

Kisu on tänään nukkunut, nukkunut, nukkunut...

Tiesimme palaavamme ennen auringon laskua,
joten heijastimiin ei tarvinnut enempää sonnustautua.

Vain hiustupsu koki kohmettumisen.

Myy-kapinapissijä

Kuivuneet loimet odottamassa vientiä varustehuoneeseen,

mutta kun niiden päällä on niin hyvä koisia..

Isännän sylissä on hyvä loikoilla..

Pahvilaatikkokin kelpaa pediksi.

Ruisnapit

Tänään kokeilin Nannen Elämää Koivurannassa blogista napatun ruisnappien reseptiä. Hyviä tuli ja teen kyllä toistekkin! Appivanhemmat olivat meillä tänään syömässä, joten tein nuita ruisnappeja hernekeiton lisukkeeksi. Taikina vaikutti pieneltä, mutta kyllä siitä ihan mukava määrä leipäsiä tuli (kuvan lautaselta kerkesi ennen kuvan ottoa jo useampi nappi parempiin suihin).

1 1/4 dl vettä

2 tl kuivahiivaa

½ tl suolaa

1 3/4 dl ruisjauhoja

½ dl vehnäjauhoja

Sekoita kuivahiiva lämpimään veteen.

Lisää joukkoon kaikki muut ainekset. 

Anna kohota.
Taikina on kovin tarttuvaa, joten ruisjauhoja (ja vehnäjauhoja) voi käyttää reippaasti taikinan kaulitsemiseen.
Kauli ja irrota muotilla ottamasi ruisnapit 

Paista 240 asteessa noin 10 minuuttia.