Hieman erilainen uuden vuoden aloitus

(Ei niin herkille luettavaa) Näin vain yhden raketin, joka satuttiin ilmeisesti ampumaan aivan keskussairaalan ikkunani vieressä. Pamauksia kyllä kuului.

Keskiviikkoinen Ratsastustuntini päättyi ei niin oppikirjan ohjeiden mukaiseen hevosen selästä laskeutumiseen.  Herkku heppa oli oikein kiva; menin vain kertomaan sille liian epäselvästi tehtäväohjeen ja tulin nätisti jaloilleni alas, mutta hieman kuitenkin väärässä kulmauksessa. Ensin luulin, että lähti kenkä jalasta, kunnes tajusin, että se onkin nilkka mikä siinä heiluu pelkän nahan ja lihaksen varassa. Äkkiä vain repäsin saappaan jalasta ja ohjeistin soittamaan ambulanssin.

Olen vaan naureskellut itekseni täällä tälle koko tilanteelle. Jalkaani tuli vaikea avomurtuma ja sääriluu meni ihan säpäleiksi ja muo ei se edes pahemmin sattunut. Pysyin tyynenä, nauroin ja pystyin ohjeistamaan jopa lanssin väkeä, kuinka toimitaan. Sain lanssissa lyhytvaikutteista kipulääkettä, mutta muuta droppia en koko iltana edes tarvinut. Täällä on niin hämmästelty kivunsieto kykyäni. :D Vasta, kun kävin nukkumaan, pyysin ensimmäisen kerran lääkettä varmuuden vuoksi.

Aamusta pääsin leikkauspöydälle ja se suoritettiin vain puudutuksessa. Toimenpide oli niin mukava, että välissä ihan torkahdin. Nyt jalkaani laitettiin ulkoisesti rautakehikko, joka venyttää luut oikeaan kuosiin ja odotellaan avohaavan parantumista. Noin kymmenen päivän kuluttua tehdään uusi leikkaus, jossa saan raudat sisäpuolelle ja kipsin jalkaan. Täällä nyt sitten tulee vietettyä yhtäjaksoisesti ainakin viikon verran.
Voi miten ihana oli saada iltapala, kun syömisestä oli kulunut 27 tuntia! :D

 
Kirjoittelen tätä postausta yöllä, koska kun menin niin ajoissa nukkumaan, niin nyt ei oikein enää väsytä. Harmittaa vain, kun tätä puhelimen akkua pitää yrittää käyttää säästeliäästi. Hoitajatkin ihmettelevät, mutta he eivät saa antaa käyttää huoneen pistorasioita puhelimien tai muiden vekottimien lataamiseen, vaikka ei niistä tällä osastolla koidu haittoja. :) Tällaista tällä kertaa. Kokemus se on tämäkin. Muutaman viikon joululoma taitaakin venyä muutamaksi kuukaudeksi. Kyllähän tämä tietenkin potuttaakin, mutta näin nyt sattui käymään ja muuksi ei tilanne muutu, joten mitä tässä valittelemaankaan. Huonetoverinakin on ihana kätensä loukannut vanhamuori. :)

17. luukku

Katsokaapas miten hienot kaulakorut meidän ratsastuksenopettajat saivat joululahjaksi! Ne on meidän tuntilainen ihan itse, omin kätösin näperrellyt hevosenkenkänauloista ja punonut nahkaiset nauhat.

Tänään heti töitten jälkee ratsastin Tipalla pellolla ja yritin haalia siltä lantakikkarenäytettä. Normaalisti se hevonen kyllä kakkii ihan kiitettävästi, mutta ei tietenkään tällä kertaa. Odotetun lantakasan se sitten päätti vääntää aivan pellon peränurkkaan. Onneksi otin kumihansan taskuun, niin sain kikkarepalleron kietaistua siihen. Juuri ja juuri kerkesin näytteet viedä lähikaupan postiin, josta ne lähtivät matkaamaan Ypäjälle Ellabiin madonmuna tutkimukseen. Huomenna pitäisi jo tulokset tulla, että onko madotus tehonnut vai tarvitsevatko hepat lisää droppia. Siinä hälinässä heitin edelleen Kisun pisulta haisevan haalarini uudelleen pesukoneeseen. Kesken ruokailun havahduin, että povitasku jäi tyhjentämättä. Samsung galaxy mini s4 näyttää kestävän suojakuoriensa kanssa ainakin parinkymmenen minuutin pesukoneen myllerryksen.... huh!

Ratsasin syyskauden viimeisen tunnin pitkästä aikaa puoliveriruuna Sir Walkerilla, eli Wallulla. Wallu olikin oikein vireällä tuulella ja pienet estehyppelyt tuntuivatkin sen kanssa tällä kertaa oikein mielekkäältä. Sillä, kun tuppaa olemaan välillä vähän laiskempia kausia, jolloin sitä saa ihan urakalla patistaa liikkumaan.

Taidan välttyä lääkärikäynniltä. Ostin apteekista 30€ maksavan (hirmuisen kallis) nenäsumutteen, jonka aineet piti itse sekoittaa. Nenään sumuttamisen jälkeen tuntuu hetkellisesti todella inhottavalta. Eilisen ensimmäisen suihkauksen jälkeen ei ole kuitenkaan enää tuntunut siltä, että olisin jonkin kuplan sisällä! Muut nenäsuihkeet sisälsivät vain suolaliuosta, jota pystyy itsekkin tekemään ja käyttää sarvikuonossa, mutta sarvikuonolla huuhtelusta ei tässä tapauksessa ole ollut itselleni apua.

PS. joulukukkapostaukseen ajattelin laittaa hyasintti vinkin, mutta se näköjään unohtui, joten kerron sen tässä. Viime vuonna yksi hyasinttini katkesi jo kotimatkalla kaupasta. Hyasintti kukki jo nätisti ja halusin sen esille edes hetkeksi, joten upotin varteen hammastikun ja painoin siihen katkennen osan paikoilleen. Se kukka rupsahti vasta aivan viimeisten "ehjien" hyasinttien joukossa, eli hammastikku toimi hyvänä elvyttäjänä. ;)

Melko ahkera lomalainen

Torstaina viettelin siivouspäivää. Sain jopa ikkunatkin pestyä; hip hei! Illalla hepsut saivat hyvät liikutukset pellolla. Ponin kanssa kärryajelin ja Tirpan kanssa vähän jumppailtiin. Hypättiin me Tipan kanssa pellolle raahatun 20cm koivurungonkin ylitse. Tamma näki esteen ainakin metrin korkuisena, joten tuli vähän tehtyä ilmavampi pomppu. Onneksi olin varautnut isompaakin ylitykseen, joten loppujen lopuksi hyppy oli oikein hyvä. Ihana Tirppa. <3 

Heppojen kesä on mennyt säännöllisen epäsäännöllisessä liikutuksessa. Tipan olen antanut hyvällä omatunnolla ottaa vähän rennommin, mutta täysin vapaata viikkoa sekään ei ole saanut. Nyt ollaan taas aloitettu hieman aktiivisempi liikutus; eli noin 3-4 päivänä ratsastelua, kerta viikkoon juoksutusta ja kävelylenkkejä taluttaen. 

Myyn liikutusta ovat rajoittaneet ötökät. Kärryajelut ovat onnistuneet vain pellolla ja sit ollaan tehty taluttaen lenkkejä "ihmisten ilmoilla", jossa ötököitä on vähemmän ja poni pysyy tyytyväisenä. 

Hyvä ystäväni muutti miltein naapuriimme ja hän kävi meillä torstaina kyläilemässä. Hyvä syy oli siis siivouksen lomassa tekaista mustikkapiirakka. Ohje löytyy tästä.

Perjantai meni kirjaimellisesti aamusta iltaan (klo. 7.00-20.00)  talkoillessa tuntiratsastajien mestaruuskilpailuissa. Toimin kanslistin tätinä, vähän myös kanttiinin puolella häärin ja kävin mä myös tulospalvelun puolella pyörähtämässä. Kisat eivät olleet oman seuran järkkäämät, eikä oman tallin tiloissa, joten hieman olisi pitänyt ensin perehtyä tiloihin ja "tapohin" ensin, niin olisi ollut helpompi vastailla kisaajilta tulleisiin kysymyksiin. Onneksi Super-Marja pyöri kanslian lähettyvillä, niin hän pelasteli tilanteita. Kokonaisuutena kiva päivä. 

Keskiviikkona mulle soitettiin nuorten auttavasta puhelimesta, että olisinko halunnut tehdä rahalahjoituksen. Lahjoitusta en tehnyt, mutta toivottavasti tuolla päivän talkootyöllä edistin edes hitusen nuorten hyvinvointia ja yritin ettei auttavaan puhelimeen tulisi asiakkaita. 

Olihan perjantaina tuntsareissa kisailemassa omaltakin ratsastuskoululta ratsukko. Ruuna Jetti. Jetti on ainut heppa jolla olen metrin riman ylittänyt. Se on myös heppa, joka vei sormenpääni pois paikoiltaan, kun hän päätti olla hyppämättä estettä ja mä lensin ihan itsekseni esteen ylitse, roikkumalla kuitenkin tiukasti ohjissa kiinni. Vasemman keskisormeni pää osoitti ennen vahvasti vasemmalle, mutta tippumisen ansiosta sormi on nyt suora. ;) Kyllä se sormi aina välillä edelleenkin muistuttaa tapahtuneesta vihlaisemalla, enhän mä sitä tietenkään käynyt lääkärille näyttämässä. 

Ratsastussimulaattori-Simo

Seuramme Nastolan Urheiluratsastajat palkitsi aktiivisia talkoolaisia ratsastuskerralla hevossimulaattori-Simolla. Kyllä oli jännittävää. Ratsastus kesti puoli tuntia ja lopussa oli kahden minuutin istuntakoe. Kokessa Simo kulki kaikissa askellajeissa ja tarkoitus oli itse vain nauttia kyydistä mahdollisimman eleettömästi. Laite tulosti kokeesta raportin jossa näkyy oikeassa laidassa pohkeiden tuntuma hevosen kylkeen ja ohjastuntuma. Vasemmassa laidassa on istunnan liikehdintä sivusuunnassa, ja alhaalla istunnan liikehdintä eteen- taakse suunnassa. Pallukan sisällä puolestaan näkyy ratsastajan painopiste koko homman aikana. Koe paljasti miksi en halua kilpailla ratsastuksessa. Vielä sen kaksi minuuttia kestin hengittämättä, mutta en kestäisi kokonaista koulurataa. Olen niin jännittävää sorttia, että tuo kaksi minuuttia tuntui hirmuisen pitkältä ajalta ja keskittyminen alkoi herpaantumaan ja varmaan olisin pökrännyt, jos olisi kestänyt vieläkin pidempää. :D Tulokseen olen kuitenkin hyvin tyytyväinen. Istunnassani ei ole kuulemma juuri korjattavaa, mutta ongelmani on kädet ja sen jo tiedostinkin. Olen kädet reisillä ratsastaja. xD 

Ratsastustunnilla

Meidän ryhmän ratsastustunnit alkoivat kesätauon jälkeen eilen. Käyn viikottain Uusmattilan Ratsutallilla, jossa olen myös ratsastuksen aikoinani aloittanut. Muutaman vuoden kävin välissä Piipan tallilla (joka sijainniltaan oli meitä lähempänä) Mika Malaskan tunneilla ja tallin lopetettua siirryin takaisin Uusmattilaan. Olen n. yhdeksäntoista vuotta käynnyt ratsastustunneilla tauotta ja siinä samalla minulla on ollut muutama hoitohevonen ja työtodistuskin löytyy hevoshoitajan hommista. Ratsastustaitoni eivät kuitenkaan mitenkään kummoiset ole. Kyllä sitä sentään hevosen, kuin hevosenkin selässä pysyy (kröhön, mitä nyt välillä pienet maakontaktit..).
Kouluratsastus on enemmän mun juttuni, mutta kyllä esteiden ylittäminenkin mukavaa on, kunhan puomien korkeudet pysyvät matalina. Metriä korkeampaa rimaa en ole ylittänyt ja nyt on jo niin vahva itsesuojeluvaisto, että sitä rajaa ei hevillä enään ylitetäkkään. Meidän ryhmä menee joka toinen viikko koulua ja joka toinen esteitä ja se sopii minulle vallan mainioisti. Vielä, jos hyppyväliä harvennettaisiin, niin minulle saisi alkaa kaivamaan puomit maanrajan alapuolelle. Lontoon olymbialaisissa starttasi juuri kouluradalla 71-vuotias japanilaismies, joten senkin puoleen tämä on kiva laji. Eli vielä on kaaauan aikaa opetella lajin saloja.

Eilen ratsastin puoliveriruuna Hann Rieslingillä, eli Ranella (Rane, eestinhepparuuna Muse ja puoliveriruuna Jetti ovat Uusmattilan tallilta suosikkejani). Syyskausi alkoi koulutunnilla ja tunnin piti Tarja. Verryttelimme ja notkistelimme hepoja pitkään käynnissä ja ravissa. Rane tuntui alusta alkaen vetreältä, mutta täällainen aloitus tuntui silti erittäin hyvältä. Hepo on välillä hyvin tahmatassu ja alkuun tekisi mieli vain posottaa menemään laukalla ympäri kenttää. Kesäkuussa osallistuin kolmen illan tehokoulukurssille, jossa mm. puhuttiin alkuverryttelyistä. Alkuun liian pienet ympyrät vain hajottavat sisäetujaloista vuohiset, kun hevonen ei ole tasapainossa taipuneena. Tuon yritin mielessä pitää ja hevosta tuli asetta sisälle päin ja malttaa pitää kädellä joustavasti, kunnes vasta  alkaa  myötäämään. Ulkoavut hyvin hereillä koko ajan. Pikkuhiljaa löysälle ulko-ohjallekkin alkoi pientä painetta tulemaan ja ohja pysymään ajoittain edes hetken käsissä. Minun ongelma on tuo ohjien löstyminen. Toinen ongelmani on  tuskastuminen ja yliyrittäminen, josta kyllä olen hieman jo päässyt eroon. Olen jo aika hyvin onnistunut saamaan itseni ajattelemaan, että ratsastaessa ei saa olla kiire ja molemmille on annettava aikaa (ja unohtaa kentän reunustalla olevan yleisön arvostelvat katseet, jotka siis tottakai huomaavat jokaisen pienenkin virheen..). Sitten menimme kolmikaarista kiemurauraa ensin käynnissä ja sitten ravissa. Diagonaalilla siirtyminen kolmeksi askeleeksi käyntiin. Muutaman ihan kivan siirtymisen saimme, mutta ne ohjat meinasi luistaa. Kolmikaarinen laukassa ja diagonaaleille seis ja laukanvaihdot. Nostot lähtivät hyvin ja näiden jälkeen kokorataa laukatessa Ranesta löytyi ihan mukava pyörivä laukka, josta löytyi liitovaihekkin. Loppuraveissa itse jo väsähdin ja keskityminen hakosessa (laukan fiilistelya), joten loppuravit olisi voinut ratsastaa rennommaksikin. Kokonaisuutena kiva tunti.