Näytetään tekstit, joissa on tunniste vetohiihto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vetohiihto. Näytä kaikki tekstit

lauantai 22. marraskuuta 2014

Lunta, minisuksia ja panineja

On se hyvä, että kaikki auraajat eivät ole niin aktiivisia. Eilen illalla satoi lunta maahan juuri sopivasti vetohiihtoon. En ole vieläkään löytänyt tarpeeksi halpoja laskettelusuksia ja monoja, joten käytin minisuksia.

Naapurikin ajoi ohitsemme Intialainen vieras kyydissään. He pysähtyivät edellemme ja ottivat meistä videoklipin. Ei kuulemma vieras ollut koskaan nähnyt lunta. Kyllä hänen on nyt hieno esitellä Intialaisille ystävilleen meikeläisen arktista pukeutumista, hienoa Suomalaista hiihtoharrastusta ja muhkeassa kunnossa olevaa ponia. xD Nooh, meillä oli Myyn kanssa kivaa ja hiki tuli molemmille.


Tirppanan kanssa ratsastelu jäi tänään lyhyeksi. Sen verran ilma lämpeni hetkellisesti, että alkoi tilsat tarttumaan. Satula pois selästä ja jatkettiin liikutusta talutellen. Ensin hikijumppa Myyn kanssa ja sen jälkeen kävelylenkki (4 km) Tirppanan kanssa, niin kyllä nää elukat pitävät ainakin oman kuntoni edes jonkin näköisessä kuosissa. Niin ja vielä kilometrin verran kiertelyä talvitarhan ympäri aitalankoja laitellen (hauskoja nämä kännykkäsovellukset, kun tämänkin kävelymäärän sai mitattua).
Keskiviikkona kävi kengittäjä ja katsoi kavioiden olevan niin hyvvässä kuosissa, että katellaan viides päivä uudelleen. Nyt me siis toivotaan tamman kanssa siihen asti pikkupakkasia. 
Eilen Tirppa oli sangen huvittavalla tuulella maastoilessa. Isoimman järkytyksen aiheutti ojan toisella puolella, pellolla oleva heinätupsu. Sille puhistiin ja pöhistiin ihan urakalla. Loppukäynnit talutin pyörätiellä ja näin, että meitä lähestyi takaanta kovaa, iso rekka. Minä miltein jännäkakka housuissa pitelin hepoa tiukasti kiinni, mutta heppahan ei sitte tätä pelännytkään. Tuli sitten vissiin sille niin yllätyksenä, ettei tajunnut reagoida mitenkään. Kaikkea muutahan lenkillä kyllä kauhisteltiin..


Talvitarhan portti on nyt avattu, joten heppojen tarhan koko tuplaantui. :)


Näkymä keittiön ikkunasta. Kaunista:



Broileripaninit
patonkia/esipaistettua patonkia
maustamattomia broilerinsuikaleita
sipulia
valkosipulia
kirsikkatomaatteja
juustoraastetta
suolaa, currya, mustapippuria, pizzamaustetta
Lisäksi esim. valkosipulituorejuustoa (pikkusisko)

Paista esipaistettuja patonkeja hieman vähemmän aikaa mitä ohjeessa sanotaan.
Valmista sillä aikaa täyte. Ruskista broileri öljytilkassa. Lisää currya. Lisää joukkoon suikaloidut sipulit ja pehmitä niitä hetki. Lisää joukkoon kirsikkatomaatit ja loput mausteet maun mukaan. Hauduta hetki, jotta tomaattien kosteus haihtuu. Lisää lopuksi juustoraaste.
Pätki ja halkaise patongit. Laita väliin kanatäytettä ja valkosipulituorejuustoa. Grillaa täytettyjä patonkeja voileipägrillissä.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

My Little Pony

Edellisessä postauksessa kerroin ostavani Pikku Myyn miltein sika säkissä ja lupailin myöhemmin kertovani ostokseni kannattavuudesta. Tässä se nyt olisi. Myy maailman monin poni on todellakin ansainnut oman postauksensa.

Aarteen Pikku Myy "Myy, Poni"
s. 17.5.2007
i. Herr Valburg KTK I
e. Mysan SWE KTK I

Omasta rautiaasta ponista olen aina haaveillut, no mutta  nyt meillä kuitenkin on tumma väriä vaihtava poni. Myy oli alkuun hieman ujo (ja on kyllä jossain tilanteessa edelleenkin). Paikoillaan pysyminen oli vaikeaa ja kengittäjän ensimmäistä kertaa kavioita vuoliessa poni kävi istumaan ja rimpuili minkä voi. Tuo käytös on onneksi mennyttä aikaa. Myy on poni, johon voin hoitaessa luotaa 100 ja 1 prosenttisesti; se ei pure eikä potki; oikea mussukka. Tuttavien pienien lapsienkin olen uskaltanut antaa ponia hoidella luottavaisin mielin. 

Säkäkorkeudeltaan Myy on vähän alle metrin korkuinen, mutta pienestä koostaan huolimatta se on osoittautunut sangen monipuoliseksi harrastekaveriksi näin aikuisellekkin. Myyn suhteen olenkin ollut aika omiva. Innokkaita poninhoitajia kyllä löytyisi, mutta nautin itse suunnattomasti tämän otuksen kanssa touhuamisesta. Se saa aina niin hyvälle tuulelle. Toki silloin tällöin vierailevat lapset, tuovat ponin arkeen mukavasti vaihtelua ja pitäähän heppakuumetta yrittää levittää uusiin sukupolviinkin. 


Myy soveltuu lajiin, kuin lajiin. Sen kanssa voi kärryajella ja jos kunniahimoisesti treenailisi, voisi siitä olla vaikka ravi- tai valjakkoponiksi. Se kantaa ratsastajaa selässä ja hyppää esteitäkin sujuvasti, mutta laukka on vielä raakaa. Laukan nostot saattavat vielä aiheuttaa pukittelut.  


Myy on loistava lenkkikaveri. Lenkkeilyt onnistuvat perinteisesti taluttaen, mutta poni juokseen myös nätisti pyörän tai potkukelkankin rinnalla. Hiihtoratsastuskin onnistuu ratsastajan kanssa tai ilman; vetohiihtäen. Poni soveltuu myös kaikenlaiseen muuhun hömpötykseen; uittamiseen, agilityyn, ratsastajan selässä temppuiluun. Vain mielikuvitus on rajana.




Sika säkissä ostos kannatti! Maailman kultaisin monin poni Myy!  <3

lauantai 16. helmikuuta 2013

Suksiohjasajoa

Poni on niin kultainen. Eilen rämmitiin isännän ja ponin kanssa metsässä puolitoista tuntia jalkaisin ja tänään hiihtoratsastusta ilman ratsastajaa.  :)



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...