Kisu-pikkupotilas osa 2.

Leikkauksen jälkeinen yö meni valvoen. Kisu rauhoittui häkkiinsä hyvin nukkumaan, kunnes ei enään väsyttänytkään. Sitten alkoi semmoinen ränttätänttä ympäri häkkiä, että nappasin katin ja tyynyn kainalooni ja painuin kylpyhuneeseen, että edes isäntä saisi nukuttua. Pukuhuoneen vuodesohvasta vetäisin ohuen patjan ja fleeceviltin ja vietin loppuyön kylppärin lattialla, vahtien kaulurin päässä pysymistä (kauluri irtosi illan aikana kahdesti hyvin nopeasti ja samantien alkoi teippausten irrottaminen). Onneksemme kauluri pysyi kaulassa ja hyvin siihen sopeutuikin. Eilen ja tänään se on kyllä jo saanut olla ilman sitä, ollessaan meidän valvovien silmien alla. Voi sitä riemua, kun se on päässyt pesemään itseänsä ja leikkimään ilman estettä.

"Tätä mieltä olen kaulurista!"  No ei vaineskaan, kunhan naukaisi.

"Mikä mulla on vatsassa ?!"

Siisti leikkaushaava

Kissalle virike

Kisu saa suurimman osan yöpaloistaan pestyistä miniluumutomaattirasioista. Tomaattirasioissa on juuri sopivan kokoisia rakosia kuivamuonille. Kissa hoksasi nopeasti miten rasia toimii ja yleensä ne ovatkin aamullaa tyhjiä. Joistain rasioista herkku tulee pienoisella tassun hipaisulla ja jotkin vaativat kovempia ravisteluja. :)

Kisu ja sen painikaveri. Joulupukilta saatu lahja.

Työkaverilta sain hyvän vinkin hiekkalaatikon täytteeksi.
Meidän Kisu tekee tarpeensa Vapon puupelletteihin.
Hyvä imukyky, ei haise, on riittoisaa ja on halpaa!

Virkattuja ruusuja

Eilen kävimme entisen työpaikkani joulumyyjäisissä. Ihastuin itsetehtyihin itsenäisyyspäivän kynttilöihin ja pakkohan ne oli ostaa. En vaan vielä tiedä miten niiden polttaminen onnistuu, kun taloudessamme asustelee tuo ihanan riehakas kissanpentu. Ostin myös kaksi arpaa, joilla voitin kynttilän ja sähköisen hammasvälien puhdistajan (; varmaan toosi tarpeellinen vekotin. 

Illalla opettelin virkkaamaan ruusuja, kissanpennun kuorsatessa vieressä isännän sylissä. Ohjeen löysin TÄÄLTÄ. Käytin villalankaa, joten näistä ruusuista tuli hieman muhkeampia.

Ratsun alkeiden opettelua

Nyt on Tipalla ollut satula jo muutamia kertoja selässä ja tänään juoksutin pikkuneitiä jalustimet alhaalla. Tamma ei ole reagoinut satulaan millään tavalla; ihan kuin sitä ei olisi ollut edes selässsä. Laukatkin nousivat puhtaasti. Siinä hepan rinnalla seistessä, iski hirmuinen hinku pompata selkään. Jalustin suorastaan huusi, että hyppää kyytiin. Heppa tuntui niin hyvän korkuiseltakin. Maltoin mieleni. Tavoitteena kuitenkin olisi saada ratsastaja piakkoin selkään ja alkaa pikkuhiljaa tämän painoon totuttelemaan. Hitaasti hyvä tulee. Tippa on kuitenkin vasta 2,5v. Mamman mussukka; on se niin ihana!
Myyn kanssa kävin maanantaina heittämässä taluttaen lenkin entisellä työpaikallani, erityistä tukea tarvitsevien  henkilöiden taide- ja toimintakeskuksessa. Jännitin vähän miten poni reagoi huomion keskipisteenä olemiseen, mutta paljatui, että ponista olisikin vaikka terapiaponi ainesta. Se piiritettiin ja sai rapsutuksia, mutta sen käytös oli ihan kymppi. Myy hurmasi kaikki. Meno- ja paluumatkalla jouduttiin ylittämään junarata korkean sillan yli, mutta siitäkin selvittiin asiallisella käytöksellä. Keskiviikkona ponin käytös olikin sitten aivan toisenlaista, kun kummipoikani kipusi selkään. Parivaljakon ratsastuksessa näkyy jo kehitystä, mutta tällä kertaa olikin vuorossa rodeota. Poni oli kuulemma heitellyt ihan mukavasti peräpäätä ilmaan ja poika keikkunut selässä, mutta humpsahti sitten kuitenkin lopulta maahan. Kentän kulmassa lymyili mörkö. Eilen ponilla oli vapaapäivä, mutta tänään taas ajolenkillä aivan ihana pikkuenkeli. Poni käveli mukavan reipasta käyntiä ja otettiin yksi reippaampi ravipätkä. Sain jällleen tapella, että käännytään takaisin kotiinpäin. Se olisi korvat hörössä tehnyt pidemmänkin lenkin. Tunti meillä kuitenkin vierähti ja kotiin päästyämme oli jo pimeää.
Kissanpennulle kuuluu hyvää. Sillä on nyt "mutkun mä haluun" uhmaikä päällä. Tuhoja se ei ole tehnyt, mutta vauhtia piisaa ja joka paikkaan se olisi itseään tunkemassa. Sumutinpullo on kädenulottuvilla kokoajan. Ruoka maistuu ja kaiken se syö mitä sille tarjotaan ja enemmänkin tuntuisi uppoavan. Eilen aamulla se kantoi wc:n ovelle ruokapussinsa, kun pesin hampaita; nälkä tuntui olevan. Kooltaakin se on jo kasvanut rutkasti (tullessaan painoi 1650g ja nyt 1900g). Riehumisten jälkeen väsymyskin iskee nopeasti ja syli on mieluinen paikka ottaa nokoset. Hieman se on päässyt pihaan ja talliin tutustumaan valjaissa, mutta sisälle se juoksee sen jälkeen hyvin mielissään. Hepatkin sitä vielä pelottavat.

Kisun ensimmäinen yö ja aamu

Ensimmäinen yö Kisun kanssa sujui itkuitta ja rauhallisesti. Kaikki saatiin nukuttua. Se sai yöllä vaellella olohuoneessa ja makuhuoneessa. Klo 7.00 karvapallo pomppasi sänkyymme ja loikki päällämme, oli siis aika herätä. Aamulla Kisulla oli kovasti omaa kivaa ja vauhtia piisasi. Hyvin opetetulla kissalla kynnet ovat pysyneet piilossa ja huonekalut ja omat jalat on pysyneet naarmuitta. Osaa myös hienosti käyttää kissa-vessaansa.

Kissanpennun ensimäinen ilta

Tänään Chishu eli Kisu muutti meille. Aivan ihana pentu! Automatka meni hieman itkeskellen, kissanveli-Sulon kanssa samassa kuljetusboksissa (Sulo-pentu muutti tuttavani perheeseen). Kotiin päästyämme Kisu hetken tutki paikkoja, leikki ja lopulta hyppäsi syliini ja nukahti. Hyvin onnistui syöminenkin kissa sylissä, kun en sitä raaskinut alaskaan laskea ja sylissäni nukkuu edelleenkin. Hetken koisi isännänkin sylissä, kun jalkani alkoivat puutumaan. Saapi nähdä miten ensimmäinen yö sujuu. :) Suloinen!

Laitumen purku

Vihdoin saimme purettua laitumen. Siinä ei edes kestänyt kauaakaan, kun oli niin hyvä omavalmisteinen lankojen kelauslaite.

Eilen sain tehtyä kesken jäänneen kurpitsapiirakan valmiiksi. Piirakan tein tällä reseptillä, tosin täytettä oli puolet vähemmän. Piirakka matkasi mukanamme anopille. Maultaan jouluinen ja makeahko. Ei ehkä kuitenkaan ihan mun makuinen piirakka.

Ponin kanssa kävimme eilen samoilemassa metsässä lähemmäs puolentoista tunnin lenkillä. Loistava poni tuli jälleen perässä, juuri sinne minne sitä pyysin. Ylitettiin muutama syvä ja leveä ojakin ilman vastusteluja, kun ei niitä olisi päässyt oikein kiertämäänkään. Tipan kanssa pelattiin illalla jumppapallon kanssa. Oli jo niin hämärää, etten saanut touhujamme kuvattua. Joku päivä sitä menoa täytyy kyllä ottaa nauhalle. Pikku-tamma on taitava pallopeluri ja touhottaa menemään niin, että ihan hengästyy.

Tänään iski sitten mokkapalahimo ja sehän miltein valmistui sivutuotteena lihapadan jälkeisillä lämmöillä, joten sain hyvällä omatunnolla leipoa iltaherkut. Olisi kyllä joku saanut tulla iltakahville.

Mokkapala

2 munaa

3 dl sokeria

150g voisulaa 

3,5  dl vehnäjauhoja                

1 tl leivinjauhetta                      

2 tl vaniliinisokeria                    

3 rkl kaakaojauhetta                

1,5 dl maitoa  

150 g voita tai margariinia

(1 rkl tummaa rommia)       

kuorrute:          

4 rkl  voisulaa 

2 rkl kaakaojauhetta                                             

200g tomusokeria                     

1 t vaniliinisokeria

4rkl vahvaa kahvia

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi (lisää rommi). Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne munasokerivaahtoon vuorotellen maidon kanssa.  Lisää lopuksi sula rasva. Paista uunissa 200°C 15-20min. Anna pohjan jäähtyä.

Sekoita kuorrutusaineet keskenään ja lisää piirakan päälle.

Saat tasaisemman ja siistimmän mokkapalan, kun käännät kypsän piirakan pohjapuolen ylöspäin ja levität kuorrutuksen tälle puolelle.

Lauantaina meille muuttaa Kisu-kissanpentu, kuvassa vasemmalla. Oikean puoleinen Sulo-kissa matkaa tuttavani perheeseen. 

Kissanpennun hakupäivä tiedossa

Nyt on päivä lyöty lukkoon jolloin meille muuttaa Kisu! Kurvailemme 10.11 tuttavani kanssa hakemaan meille molemmille omat karvapallerot koteihimme, jipii! Pitäisi vaan päästä Terraan ostoksille. Totesin, että sieltä löytyy itseäni miellyttävimmän näköiset kissan tarvikkeet. Nukkumapedin olenkin jo hommannut. Minkähän takia kissojen pedit ja lelut pitää olla niin ruman näköisiä; ei ollenkaan sisustuksellisia, hihii. ;)
Kissakuvia kasvattajalta (mustavalkoinen, jolla on vähemmän valkoista naamassa on meidän Kisu):

Kissanpentu kuulumisia kasvattajalta

Kisu postia tuli jälleen kasvattajalta: Pennut ovat nyt 7-viikkoisia. Niiden elämä on laajentunut turvallisesta talon alakerrasta pihapiiriin ja ulkoilmaan. Ne ovat saanneet valoisan ajan peuhata ulkona ja välillä käydä lepäilemässä pihan leikkimökissä. Tykkäävät olla ulkona, mutta tykkäävät myös tulla illalla sisälle alakertaan, jossa on lattialämmitys! Loikoilevat siellä lämpimässä mielellään.

Leikeissä vauhti on kuulemma kovaa ja välillä törmäillään oviin ja seiniin; sitten selvitellään vähän aikaa päätä tai pidellään tassua, kun tekee kipeetä! Myös kynsien vahvistamisharjoitukset ovat nyt huipussaan. Tässä asiassa kuulemma meidän Kisumme on innokkain ja on myös ketterin kiipeilyssä.
Ruokapuolella ovat maistelleet nappuloiden lisäksi muikkua ja jauhelihaa sekä raakaa kananmunaa.

Iltalenkki ponin kanssa

Ilta alkoi hämärtämään ja vettä satoi kevyesti. Pisarat pitivät vaimean ääneen osuessaan heijastinliivini olkaimiin. Ympärillä oli rauhaisaa ja hiljaista. Kaukaanta alkoi kuulua lähestyvä hanhiparven ääni. Hetken kuluttua satakunta vaakkujaa ylitti meidät ja katosivat yhtä nopeasti. Tie muuttui pehmeämmäksi ja siirryimme raviin. Ponin korvat osoittivat sen olevan mielissään ja jouduin toppuuttamaan äänellä, että rauhallisempikin vauhti riittäisi. Annoin vauhdin viedä ja pistin hetkeksi silmät kiinni näkyvyyden sumentuessa. Siirtyessämme takaisin käyntiin, poni pärskähti tyytyväisenä. Loppumatkaksi siirryin kävelemään ponin vierelle ja poni käveli kotiin vapaana. Voiko parempaa ulkoilukaveria toivoakkaan? Se antaa mielen levätä rauhallisella olemuksellaan, se kuuntelee loputtomasti höpötyksiäni.. Se on niin kultainen poni!

Kuvissa meidän tuleva Chishu, eli Kisu kissamme.

Kissanpentu

Kyllä maalaistalossa kissa pitää olla! Tällä viikollakin onnistuimme sohaisemaan lapiolla hiiren pesään ja hetken päästä kottikärryjen kuorman päällä möngersi karvattomia, mutta hellyyttäviä jalallisia prinssinakkeja. Ikävä kyllä, ne jouduttiin lähettämään hiiritaivaaseen. Itselläni on ollut hiiriä, rottia ja hamstereita lemmikkinä, mutta en kaipaisi näitä villieläiminä meille. Nyt tuli vahingossa tuttavan kautta ilmi, että mustavalkoinen tyttökissan pentu olisi kotia vailla. Tämän tilan aiemmatkin kissat ovat olleet mustavalkoisia, joten mielenkiintoni heräsi heti. 

Keskimmäinen kissa on menossa tuttavalleni ja musta kissa, jolla on vähemmän valkoista naamassa olisi nyt sitten tulossa meille loka-marraskuun kieppeillä. Onneksi aika tuntuu nykyään mevän niin hirmuisen nopeasti, joten odotusaika ei tunnu ihan hirvittävän tuskastuttavalta. Näen sen jo miltein tuossa meidän leivinuunin päällä loikoilemassa. Kerkiääpä laittamaan paikkoja pennulle valmiiksi ja ostella tarvikkeita. :) 

Näin tämä eläinkatras pikkuhiljaa salakavalasti kasvaa. No ei vaineskaan. Kanoja mä vielä joskus haluan, mutta muuten eläinlukumäärä ei kasva.

Saamme kuulemma itse valita tälle kittimirrille nimen, mutta vielä emme ole mieleistä keksineet. Nekku, Chisu (eli ihan vain Kisu).. Kivoja tyttökissan nimiä saa ehdotella!