Kissanpentu

Kyllä maalaistalossa kissa pitää olla! Tällä viikollakin onnistuimme sohaisemaan lapiolla hiiren pesään ja hetken päästä kottikärryjen kuorman päällä möngersi karvattomia, mutta hellyyttäviä jalallisia prinssinakkeja. Ikävä kyllä, ne jouduttiin lähettämään hiiritaivaaseen. Itselläni on ollut hiiriä, rottia ja hamstereita lemmikkinä, mutta en kaipaisi näitä villieläiminä meille. Nyt tuli vahingossa tuttavan kautta ilmi, että mustavalkoinen tyttökissan pentu olisi kotia vailla. Tämän tilan aiemmatkin kissat ovat olleet mustavalkoisia, joten mielenkiintoni heräsi heti. 

Keskimmäinen kissa on menossa tuttavalleni ja musta kissa, jolla on vähemmän valkoista naamassa olisi nyt sitten tulossa meille loka-marraskuun kieppeillä. Onneksi aika tuntuu nykyään mevän niin hirmuisen nopeasti, joten odotusaika ei tunnu ihan hirvittävän tuskastuttavalta. Näen sen jo miltein tuossa meidän leivinuunin päällä loikoilemassa. Kerkiääpä laittamaan paikkoja pennulle valmiiksi ja ostella tarvikkeita. :) 

Näin tämä eläinkatras pikkuhiljaa salakavalasti kasvaa. No ei vaineskaan. Kanoja mä vielä joskus haluan, mutta muuten eläinlukumäärä ei kasva.

Saamme kuulemma itse valita tälle kittimirrille nimen, mutta vielä emme ole mieleistä keksineet. Nekku, Chisu (eli ihan vain Kisu).. Kivoja tyttökissan nimiä saa ehdotella!