Hoi koli kok!

Nyt on kaksi lauantaita uhrattu koulutukselle ja takataskussa Metsämörriohjaajan todistus. Kurssin vetäjät olivat hyvin innostuneita ja antautuneita asialleen ja täten myös nämä kaksi päivää vierähti ihan leppoisissa tunnelmissa. Kouluts pidettiin työpaikallani ja tämän takametsässä, joten se oli pieni miinus; kuin tässä olisi tehnyt kaksi kuusi päiväistä työviikkoa.

Vuoden sisällä olen saannut pitää vain kaksi viikoa lomaa; toisen viime jouluna ja toisen heinäkuussa. Vuoteen mahtuu muutto maalle, hevoset ja uusi vakituinen työpaikka.. Hieman tuntuu, että alkaa olemaan takki tyhjä, eikä edelleenkään mitään lomia tiedossa (kesää odotellessa..). Viime aikoina olen myös harrastellut unissahöpöttämistä, eli se on myös merkki pienestä stressinpoikasesta ja väsymyksestä. 

Hevosmessuilta sain keväällä lappusen, jossa tarjottiin matkaa muistaakseni Viroon. Matka ainakin sisälsi omalle hevoselle tallipaikan ja itselle yöpymisen (kaiken lisäksi se ei muistaakseni edes ollut mitenkään kovin kallis reissu). Tuollainen reissu kuullostaisi juuri nyt aivan täydelliseltä. Napata molemmat otukset kainaloon ja lähteä heidän kanssaan rajojen ulkopuolelle lomailemaan. Eli hevosen omistajuus ei ainakaan vielä ole raskaalta tuntunut, vaan päin vastoin, kunpa saisinkin viettää niiden kanssa enemmänkin aika päivästä.

Oma unentarpeeni on suuri. Lomilla, kun univelat on nukuttu, unirytmini tasaantuu yhdeksään tuntiin, riippumatta siitä mihin aikaa olen nukkumaan käynnyt. Arkena yhdeksän tunnin yöunet tarkottaisivat nukkumaan menemistä jo yhdeksän kieppeillä! Olen niin kateellinen ihmisille joille riittää lyhyemmätkin yöunet. Meillä sentään arkiaamuisin isäntä hoitaa hevosten aamuaskareet, joten venytän yöunet niin pitkäksi, kuin vain on mahdollista.

Ehkä tää tästä rauhoittuu, kun tallinkin remonttihommat alkaa näyttämään jo oikein hyvältä. Auttavaiset ihanat vanhempani lähtevät pian reissuun, joten heiltäkään ei sillä viikolla talkooapua ole tarjolla, joten sen viikon voisi yrittää pyhittää hengähdysviikoksi itsellekkin. Ja saanhan mä sentään jo huomenna nukkua pitkään, kun isäntä lupasi hoitaa hepat aamulla. Täytyy vaan yrittää muistaa laittaa puhelin mykäksi, ettei se sentään pääse pilaamaan unia ja avata vasta, kun olen saannut nauttia rauhallisen aamupalabrunssin. Pahoittelen, tuli vähän narisemis postaus, mutta ehkä tää selittää tuttavilleni, miksi ehkä pinnani on ollut hieman kireänä viime aikoina. :)