Ratsun alkeiden opettelua

Nyt on Tipalla ollut satula jo muutamia kertoja selässä ja tänään juoksutin pikkuneitiä jalustimet alhaalla. Tamma ei ole reagoinut satulaan millään tavalla; ihan kuin sitä ei olisi ollut edes selässsä. Laukatkin nousivat puhtaasti. Siinä hepan rinnalla seistessä, iski hirmuinen hinku pompata selkään. Jalustin suorastaan huusi, että hyppää kyytiin. Heppa tuntui niin hyvän korkuiseltakin. Maltoin mieleni. Tavoitteena kuitenkin olisi saada ratsastaja piakkoin selkään ja alkaa pikkuhiljaa tämän painoon totuttelemaan. Hitaasti hyvä tulee. Tippa on kuitenkin vasta 2,5v. Mamman mussukka; on se niin ihana!
Myyn kanssa kävin maanantaina heittämässä taluttaen lenkin entisellä työpaikallani, erityistä tukea tarvitsevien  henkilöiden taide- ja toimintakeskuksessa. Jännitin vähän miten poni reagoi huomion keskipisteenä olemiseen, mutta paljatui, että ponista olisikin vaikka terapiaponi ainesta. Se piiritettiin ja sai rapsutuksia, mutta sen käytös oli ihan kymppi. Myy hurmasi kaikki. Meno- ja paluumatkalla jouduttiin ylittämään junarata korkean sillan yli, mutta siitäkin selvittiin asiallisella käytöksellä. Keskiviikkona ponin käytös olikin sitten aivan toisenlaista, kun kummipoikani kipusi selkään. Parivaljakon ratsastuksessa näkyy jo kehitystä, mutta tällä kertaa olikin vuorossa rodeota. Poni oli kuulemma heitellyt ihan mukavasti peräpäätä ilmaan ja poika keikkunut selässä, mutta humpsahti sitten kuitenkin lopulta maahan. Kentän kulmassa lymyili mörkö. Eilen ponilla oli vapaapäivä, mutta tänään taas ajolenkillä aivan ihana pikkuenkeli. Poni käveli mukavan reipasta käyntiä ja otettiin yksi reippaampi ravipätkä. Sain jällleen tapella, että käännytään takaisin kotiinpäin. Se olisi korvat hörössä tehnyt pidemmänkin lenkin. Tunti meillä kuitenkin vierähti ja kotiin päästyämme oli jo pimeää.
Kissanpennulle kuuluu hyvää. Sillä on nyt "mutkun mä haluun" uhmaikä päällä. Tuhoja se ei ole tehnyt, mutta vauhtia piisaa ja joka paikkaan se olisi itseään tunkemassa. Sumutinpullo on kädenulottuvilla kokoajan. Ruoka maistuu ja kaiken se syö mitä sille tarjotaan ja enemmänkin tuntuisi uppoavan. Eilen aamulla se kantoi wc:n ovelle ruokapussinsa, kun pesin hampaita; nälkä tuntui olevan. Kooltaakin se on jo kasvanut rutkasti (tullessaan painoi 1650g ja nyt 1900g). Riehumisten jälkeen väsymyskin iskee nopeasti ja syli on mieluinen paikka ottaa nokoset. Hieman se on päässyt pihaan ja talliin tutustumaan valjaissa, mutta sisälle se juoksee sen jälkeen hyvin mielissään. Hepatkin sitä vielä pelottavat.

Joulukortit mallia 2010

Jouluna 2010 postin kautta sukulaisille lähti meiltä tämän näköiset joulukortit. Kortti piti sisällään joulutoivotuksen lisäksi kauniin legendatarinan hämähäkinseitistä.

Legenda Hämähäkin verkosta

Joosef, Maria ja Jeesus-lapsi olivat lähteneet pakomatkalle Egyptiin enkelin kehotuksesta. Kun tuli ilta, he olivat väsyneitä ja etsivät itselleen suojaa luolasta. Oli hyvin kylmä. Maa oli valkoisen kuuran peitossa.

Luolassa asuva pieni hämähäkki katseli Jeesus-lasta ja toivoi jollakin tavalla voivansa lämmittää tätä. Se mietti, ja päätti sitten tehdä sen, mitä hämähäkki voi - kutoa verkon. Ja niin se peitti koko luolan suuaukon suurella verkolla.

Hetken kuluttua asteli polkua pitkin joukko kuningas Herodeksen sotilaita, jotka olivat etsimässä Jeesus-lasta tappaakseen hänet Herodeksen käskystä.

Tultuaan luolan luo sotilaat aikoivat tutkia sen nähdäkseen, olivatko pakolaiset siellä, mutta silloin heidän päällikkönsä huomasi luolan suuta peittävän huurteisen hämähäkinverkon.

"Katsokaa tuota hämähäkinverkkoa", hän sanoi, "se on aivan ehjä. On mahdotonta, että kukaan olisi voinut päästä luolaan rikkomatta sitä. "

Ja niin sotilaat jatkoivat matkaa, ja pyhä perhe pelastui pienen hämähäkin kutoman verkon ansiosta.

Tämän takia, näin kerrotaan, mekin koristelemme joulukuusemme hopeanauhoilla, jotka kimaltelevat kuin huurre siinä verkossa, joka suojeli pyhää perhettä heidän pakomatkallaan.

Siwa nukkekotina

Vanhalta koneelta löytyi kuvat äitini askartelemasta miniatyyri siwasta, jossa ovat pienesti olleet näpertämässä omatkin näppini mukana.

Käyttövalmis lantala

Jee, lantala on käyttövalmis! Tähän asti lantakikkareet olen joutunut kärräilemään  toiselle puolelle pihaa, mutta ei tarvitse enään. Ovi lantalaan aukeaa suoraan hevosten karsinoita vastapäätä. Kuvan lava on vielä kynnyksen valumuotin tukena, odottamassa muotin purkamista, mutta ei estä käyttöä. Myös karmit ja ovi on vielä maalausta vailla.

Tein myös tänään jännän ulostelöydöksen kiven heiton päästä meidän postilaatikosta. Kuvassa miehen saapas, eli läjä on ihan kunnon kokoinen. Ulosteessa näkyi kauroja ja marjoja ja oli muuten tumman väristä. Suurimmat pötköt olivat semmoisia mustamakkaran kokoisia. Hieman kerkesin ennen kuvan ottoa kasaa sörkkimään. Minkähänlainen otus on mahtanut olla tekosen takana? Koon puolesta voisi karhun kakkaa ollakkin, mutta eikös ne ole talviunilla? Ilveksiä täällä on viime aikoina näkynyt, mutta eikös tuo ole sen tekeleeksi aika suuri?  Susi, ahma, supi, mäyrä? Naapurissa asustaa iso koira, mutta ei tuo koiran ulosteeltakaan näyttänyt.

Kotimme piparkakkutalona

Esittelin aiemmin miltä ensiasunnossamme näytti. Löysin vanhalta koneelta nämä kaksi kuvaa nykyisestä kodistamme, tosin piparkakkutalon muodossa. ;) Ei näköjään tullut otettua kuvia koristellusta talosta, mutta täksi jouluksi olisi tavoitteena tehdä samanlainen torppa.

Kisun ensimmäinen yö ja aamu

Ensimmäinen yö Kisun kanssa sujui itkuitta ja rauhallisesti. Kaikki saatiin nukuttua. Se sai yöllä vaellella olohuoneessa ja makuhuoneessa. Klo 7.00 karvapallo pomppasi sänkyymme ja loikki päällämme, oli siis aika herätä. Aamulla Kisulla oli kovasti omaa kivaa ja vauhtia piisasi. Hyvin opetetulla kissalla kynnet ovat pysyneet piilossa ja huonekalut ja omat jalat on pysyneet naarmuitta. Osaa myös hienosti käyttää kissa-vessaansa.

Kissanpennun ensimäinen ilta

Tänään Chishu eli Kisu muutti meille. Aivan ihana pentu! Automatka meni hieman itkeskellen, kissanveli-Sulon kanssa samassa kuljetusboksissa (Sulo-pentu muutti tuttavani perheeseen). Kotiin päästyämme Kisu hetken tutki paikkoja, leikki ja lopulta hyppäsi syliini ja nukahti. Hyvin onnistui syöminenkin kissa sylissä, kun en sitä raaskinut alaskaan laskea ja sylissäni nukkuu edelleenkin. Hetken koisi isännänkin sylissä, kun jalkani alkoivat puutumaan. Saapi nähdä miten ensimmäinen yö sujuu. :) Suloinen!

Ensiasunto

Istahdin eilen toviksi vanhan pöytätietokoneemme ääreen ja tutkiskelin kuvatiedostoja. Sieltähän löytyi vaikka mitä, mitä voisin täälläkin esitellä. Tässä postauksessa tahdon esitellä kuvia ensiasunnostamme.  Asunto oli hyvänmallinen rivitalokaksio, joka ei olisi muuttaessamme remonttia kaivannut, mutta vaihdoimme tapetit ja maalasimme valkoiset pinnat hieman rusehtavalla sävyllä. Eteisen puun mallisen naulakon olen itse tehnyt (malli kopioitu ruotsalaisesta Tree-naulakosta).  Tuossa asunnossa tuli reilu neljä vuotta asusteltua, kunnes muutimme viime keväänä nykyiseen kotiimme. Tällä hetkellä ei tästä kodista kovin sisustuksellisia kuvia saa otettua, kun hevostallin remontointi on ollut etusijalla, mutta toivottavasti vielä jossain vaiheessa tämänkin torpan ilmettä päästään uudistamaan. Himoitsen kyllä jo kovasti päästä sisustamaan (hillityn maalaisromanttisella tyylillä). Etenkin tähän aikaa vuodesta, kun olen jouluihminen, niin haaveilen pääseväni näpertämään ”täydellistä” (oman näköistä) joulukotia, mutta ehkä sitten jo vuoden päästä se jo onnistuukin. Viimeisin kuva on viimejoululta. 

Laitumen purku

Vihdoin saimme purettua laitumen. Siinä ei edes kestänyt kauaakaan, kun oli niin hyvä omavalmisteinen lankojen kelauslaite.

Eilen sain tehtyä kesken jäänneen kurpitsapiirakan valmiiksi. Piirakan tein tällä reseptillä, tosin täytettä oli puolet vähemmän. Piirakka matkasi mukanamme anopille. Maultaan jouluinen ja makeahko. Ei ehkä kuitenkaan ihan mun makuinen piirakka.

Ponin kanssa kävimme eilen samoilemassa metsässä lähemmäs puolentoista tunnin lenkillä. Loistava poni tuli jälleen perässä, juuri sinne minne sitä pyysin. Ylitettiin muutama syvä ja leveä ojakin ilman vastusteluja, kun ei niitä olisi päässyt oikein kiertämäänkään. Tipan kanssa pelattiin illalla jumppapallon kanssa. Oli jo niin hämärää, etten saanut touhujamme kuvattua. Joku päivä sitä menoa täytyy kyllä ottaa nauhalle. Pikku-tamma on taitava pallopeluri ja touhottaa menemään niin, että ihan hengästyy.

Tänään iski sitten mokkapalahimo ja sehän miltein valmistui sivutuotteena lihapadan jälkeisillä lämmöillä, joten sain hyvällä omatunnolla leipoa iltaherkut. Olisi kyllä joku saanut tulla iltakahville.

Mokkapala

2 munaa

3 dl sokeria

150g voisulaa 

3,5  dl vehnäjauhoja                

1 tl leivinjauhetta                      

2 tl vaniliinisokeria                    

3 rkl kaakaojauhetta                

1,5 dl maitoa  

150 g voita tai margariinia

(1 rkl tummaa rommia)       

kuorrute:          

4 rkl  voisulaa 

2 rkl kaakaojauhetta                                             

200g tomusokeria                     

1 t vaniliinisokeria

4rkl vahvaa kahvia

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi (lisää rommi). Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne munasokerivaahtoon vuorotellen maidon kanssa.  Lisää lopuksi sula rasva. Paista uunissa 200°C 15-20min. Anna pohjan jäähtyä.

Sekoita kuorrutusaineet keskenään ja lisää piirakan päälle.

Saat tasaisemman ja siistimmän mokkapalan, kun käännät kypsän piirakan pohjapuolen ylöspäin ja levität kuorrutuksen tälle puolelle.

Lauantaina meille muuttaa Kisu-kissanpentu, kuvassa vasemmalla. Oikean puoleinen Sulo-kissa matkaa tuttavani perheeseen. 

Karmivaa Halloweeniä!

Haaveilin isosta kurpitsalyhdystä, mutta jouduin tällä kertaa tyytymään pikkuiseen lyhtyyn. Kaivertaminen oli yllättävän helppoa, kröhöm tosin onnistuin irrottamaan kaksi hammasta kurpitsaltani. ;) Kurpitsan täytteestä oli aikomus tehdä piirakka, mutta jälleen kerran oleellinen raaka-aine uupui; kondensoitu maito. Taikinankin kerkesin taputella vuokaan ja muut aineet sekoittaa keskenään, kunnes oli aika lisätä viimeinen raaka-aine. Nooh, piirakkavuoka on nyt kelmulla vuorattuna jääkaapissa ja samoin muut sekoitetut aineet; kaipa ne huomiseen asti säilyvät. Tuolaisia hauskoja halloween munkkeja maisteltiin eilen ja ihan ok makuisia olivat, tosin hieman jo kuivia, vaikka päiväystä vielä maanantaille saakka. 

Poni oli tänään hyvinkin malttamattomalla tuulella. Olin liian hidas varusteden laitossa ja pihassa pääsin juuri kärryihin istahtamaan, niin poni nosti jo raville. Heitettiin pitkä ajolenkki metsämaisemissa ja ravailtiin paljon. Poni touhotti menemään korvat hörössä, eikä minkään näköisiä hyytymisen merkkejä. Ensimmäistä kertaa koin myös tilanteen, jossa tuntui, että näinköhän jarrut häviävät. Parvi joutsenia lähestyi meitä uhkaavasti ja näytti valtavan suurilta ja kieltämättä itsekkin niitä säikähdin (melkein jo luulin niiden tulevan meitä päin). Linnut onneksemme pysyivät hiljaa ja laskeutuvat aivan meidän viereemme. Myykin onneksi rentoutui pian.  Hymm ei voi sanoa, että ponilla olisi kevättä rinnassa, kun ei ole kevät, mutta jotenkin hyvin velmuilevalla tuulella ollut viimepäivät. Huomenna painutaan ponin kanssa metsään, molemmat jalkasin. Kasvusto, kun on syyskuosissa, niin metsäpoluilla on miellyttävä samoilla.