Karmivaa Halloweeniä!

Haaveilin isosta kurpitsalyhdystä, mutta jouduin tällä kertaa tyytymään pikkuiseen lyhtyyn. Kaivertaminen oli yllättävän helppoa, kröhöm tosin onnistuin irrottamaan kaksi hammasta kurpitsaltani. ;) Kurpitsan täytteestä oli aikomus tehdä piirakka, mutta jälleen kerran oleellinen raaka-aine uupui; kondensoitu maito. Taikinankin kerkesin taputella vuokaan ja muut aineet sekoittaa keskenään, kunnes oli aika lisätä viimeinen raaka-aine. Nooh, piirakkavuoka on nyt kelmulla vuorattuna jääkaapissa ja samoin muut sekoitetut aineet; kaipa ne huomiseen asti säilyvät. Tuolaisia hauskoja halloween munkkeja maisteltiin eilen ja ihan ok makuisia olivat, tosin hieman jo kuivia, vaikka päiväystä vielä maanantaille saakka. 

Poni oli tänään hyvinkin malttamattomalla tuulella. Olin liian hidas varusteden laitossa ja pihassa pääsin juuri kärryihin istahtamaan, niin poni nosti jo raville. Heitettiin pitkä ajolenkki metsämaisemissa ja ravailtiin paljon. Poni touhotti menemään korvat hörössä, eikä minkään näköisiä hyytymisen merkkejä. Ensimmäistä kertaa koin myös tilanteen, jossa tuntui, että näinköhän jarrut häviävät. Parvi joutsenia lähestyi meitä uhkaavasti ja näytti valtavan suurilta ja kieltämättä itsekkin niitä säikähdin (melkein jo luulin niiden tulevan meitä päin). Linnut onneksemme pysyivät hiljaa ja laskeutuvat aivan meidän viereemme. Myykin onneksi rentoutui pian.  Hymm ei voi sanoa, että ponilla olisi kevättä rinnassa, kun ei ole kevät, mutta jotenkin hyvin velmuilevalla tuulella ollut viimepäivät. Huomenna painutaan ponin kanssa metsään, molemmat jalkasin. Kasvusto, kun on syyskuosissa, niin metsäpoluilla on miellyttävä samoilla.