lauantai 3. marraskuuta 2012

Karmivaa Halloweeniä!



Haaveilin isosta kurpitsalyhdystä, mutta jouduin tällä kertaa tyytymään pikkuiseen lyhtyyn. Kaivertaminen oli yllättävän helppoa, kröhöm tosin onnistuin irrottamaan kaksi hammasta kurpitsaltani. ;) Kurpitsan täytteestä oli aikomus tehdä piirakka, mutta jälleen kerran oleellinen raaka-aine uupui; kondensoitu maito. Taikinankin kerkesin taputella vuokaan ja muut aineet sekoittaa keskenään, kunnes oli aika lisätä viimeinen raaka-aine. Nooh, piirakkavuoka on nyt kelmulla vuorattuna jääkaapissa ja samoin muut sekoitetut aineet; kaipa ne huomiseen asti säilyvät. Tuolaisia hauskoja halloween munkkeja maisteltiin eilen ja ihan ok makuisia olivat, tosin hieman jo kuivia, vaikka päiväystä vielä maanantaille saakka. 
Poni oli tänään hyvinkin malttamattomalla tuulella. Olin liian hidas varusteden laitossa ja pihassa pääsin juuri kärryihin istahtamaan, niin poni nosti jo raville. Heitettiin pitkä ajolenkki metsämaisemissa ja ravailtiin paljon. Poni touhotti menemään korvat hörössä, eikä minkään näköisiä hyytymisen merkkejä. Ensimmäistä kertaa koin myös tilanteen, jossa tuntui, että näinköhän jarrut häviävät. Parvi joutsenia lähestyi meitä uhkaavasti ja näytti valtavan suurilta ja kieltämättä itsekkin niitä säikähdin (melkein jo luulin niiden tulevan meitä päin). Linnut onneksemme pysyivät hiljaa ja laskeutuvat aivan meidän viereemme. Myykin onneksi rentoutui pian.  Hymm ei voi sanoa, että ponilla olisi kevättä rinnassa, kun ei ole kevät, mutta jotenkin hyvin velmuilevalla tuulella ollut viimepäivät. Huomenna painutaan ponin kanssa metsään, molemmat jalkasin. Kasvusto, kun on syyskuosissa, niin metsäpoluilla on miellyttävä samoilla. 

3 kommenttia :

  1. Hyvää Halloweenia!
    Meillä oli myös tänään rokotuksen jälkeisen kevyemmän liikunnan päätteeksi ensimmäinen kunnon liikuntapäivä ja voi että, kun puskissa tuntu olevan sapelihammastiikereitä vähintään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ja meidän peloton pikkuponi pelkäsi eilen myös lenkkeilijöitä. Harvemmin sillä tiellä ketään vastaan tulee, mutta nyt tuli ja niitä piti jo kaukaanta alkaa kyttäilemään. Isot rekat, matkailuautot jne. ei tunnu missään, mutta nuo ihmisethän olisivat voineet tulla vaikka rapsuttamaan; kamalaa. Sitten jouduin kaiken lisksi lähteä vielä pyöräilemään 4km lenkin, jotta sain suljettua metsätienportin, jota en ponin malttamattomuuden takia edes yrittänyt lähteä sulkemaan, kun avaaminenkin oli niin hankalaa. Ja tietysti piti ajaa täysillä, jos vaikka joku olisi nähnyt ja sen jälkeen jalat huusivatkin hoosiannaa. Eipä ole ikuisuuksiin tullut pyöräiltyä. :D

      Poista
    2. Haha! Lenkkeilijät ja vastaantulevat ihmiset on muuten meilleki kauhistus aina. Mikäköhän siinäkin oikein on?

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...