Ratsastustunnilla

Meidän ryhmän ratsastustunnit alkoivat kesätauon jälkeen eilen. Käyn viikottain Uusmattilan Ratsutallilla, jossa olen myös ratsastuksen aikoinani aloittanut. Muutaman vuoden kävin välissä Piipan tallilla (joka sijainniltaan oli meitä lähempänä) Mika Malaskan tunneilla ja tallin lopetettua siirryin takaisin Uusmattilaan. Olen n. yhdeksäntoista vuotta käynnyt ratsastustunneilla tauotta ja siinä samalla minulla on ollut muutama hoitohevonen ja työtodistuskin löytyy hevoshoitajan hommista. Ratsastustaitoni eivät kuitenkaan mitenkään kummoiset ole. Kyllä sitä sentään hevosen, kuin hevosenkin selässä pysyy (kröhön, mitä nyt välillä pienet maakontaktit..).
Kouluratsastus on enemmän mun juttuni, mutta kyllä esteiden ylittäminenkin mukavaa on, kunhan puomien korkeudet pysyvät matalina. Metriä korkeampaa rimaa en ole ylittänyt ja nyt on jo niin vahva itsesuojeluvaisto, että sitä rajaa ei hevillä enään ylitetäkkään. Meidän ryhmä menee joka toinen viikko koulua ja joka toinen esteitä ja se sopii minulle vallan mainioisti. Vielä, jos hyppyväliä harvennettaisiin, niin minulle saisi alkaa kaivamaan puomit maanrajan alapuolelle. Lontoon olymbialaisissa starttasi juuri kouluradalla 71-vuotias japanilaismies, joten senkin puoleen tämä on kiva laji. Eli vielä on kaaauan aikaa opetella lajin saloja.

Eilen ratsastin puoliveriruuna Hann Rieslingillä, eli Ranella (Rane, eestinhepparuuna Muse ja puoliveriruuna Jetti ovat Uusmattilan tallilta suosikkejani). Syyskausi alkoi koulutunnilla ja tunnin piti Tarja. Verryttelimme ja notkistelimme hepoja pitkään käynnissä ja ravissa. Rane tuntui alusta alkaen vetreältä, mutta täällainen aloitus tuntui silti erittäin hyvältä. Hepo on välillä hyvin tahmatassu ja alkuun tekisi mieli vain posottaa menemään laukalla ympäri kenttää. Kesäkuussa osallistuin kolmen illan tehokoulukurssille, jossa mm. puhuttiin alkuverryttelyistä. Alkuun liian pienet ympyrät vain hajottavat sisäetujaloista vuohiset, kun hevonen ei ole tasapainossa taipuneena. Tuon yritin mielessä pitää ja hevosta tuli asetta sisälle päin ja malttaa pitää kädellä joustavasti, kunnes vasta  alkaa  myötäämään. Ulkoavut hyvin hereillä koko ajan. Pikkuhiljaa löysälle ulko-ohjallekkin alkoi pientä painetta tulemaan ja ohja pysymään ajoittain edes hetken käsissä. Minun ongelma on tuo ohjien löstyminen. Toinen ongelmani on  tuskastuminen ja yliyrittäminen, josta kyllä olen hieman jo päässyt eroon. Olen jo aika hyvin onnistunut saamaan itseni ajattelemaan, että ratsastaessa ei saa olla kiire ja molemmille on annettava aikaa (ja unohtaa kentän reunustalla olevan yleisön arvostelvat katseet, jotka siis tottakai huomaavat jokaisen pienenkin virheen..). Sitten menimme kolmikaarista kiemurauraa ensin käynnissä ja sitten ravissa. Diagonaalilla siirtyminen kolmeksi askeleeksi käyntiin. Muutaman ihan kivan siirtymisen saimme, mutta ne ohjat meinasi luistaa. Kolmikaarinen laukassa ja diagonaaleille seis ja laukanvaihdot. Nostot lähtivät hyvin ja näiden jälkeen kokorataa laukatessa Ranesta löytyi ihan mukava pyörivä laukka, josta löytyi liitovaihekkin. Loppuraveissa itse jo väsähdin ja keskityminen hakosessa (laukan fiilistelya), joten loppuravit olisi voinut ratsastaa rennommaksikin. Kokonaisuutena kiva tunti.