Aloitimme viime syksynä, ennen lumien tuloa, vanhan navetan kunnostamisen talliksi. Kevään hidas tuleminen jarrutti tallin tekoa, joten karsinat saimme juuri hilkulla tehtyä ennen hevosten meille muuttoa. Eli vieläkin on loput tallista kunnostusta vailla. Tällä hetkellä tallin päätyyn on muodostumassa hiekkapohjainen tarha/pikkukenttä ja kun se valmistuu, voi talliurakka jatkua. Tallin ja tarhan teosta voin postailla kuvien kera myöhemmin vähän enemmänkin. Aikaa on myös kulunut kaupoissa juoksemiseen, kun hepoille on pitänyt ostella kaikki tarvittavat varusteet, tallitarvikkeet, rakennusmateriaaleja... Palatakseni takaisin hevosiin, niin ne kyllä tuntuvat hyvin sopeutuneen uuteen kotiinsa ja toisiinsa. Mikä parasta; meidän hepat on aamu-unisia! Saan hyvällä omatunnolla nukkua viikonloppuisin hieman pidempää. Arkiaamuina annan aamuheinät karsinoihin ennen töihin lähtöä ja mies laittaa hepat syömisten jälkeen pihalle. Välillä, kun joudun menemään jo kuudelta talliin hepat on ihan väsyneitä ja kärttyisiä. Kahdekan-yhdeksän välillä annetut aamuheint maittavat kaikista leppoisammin ja koko päivä on tyynempi.
Pikku Myy on selkeä kaksikon pomo, oikea Äijä ja nimi kuvaa hyvin luonnetta. Poni on kyllä olemuksellaan täysin hurmannut meidät. Alkuun teimme sen kanssa taluttaen lenkkejä ja tulimme todenneeksi, että se on sangen peloton otus; ei edes isot rekat tai vieressä huutava trimmeli hetkauta. Isäni teki hienot kärryt, joita olemme nyt viikon verran päässyt testailemaan. Poni on oikea ralliponi ja tuntuu pitävän ajolenkeistä. Joskus täytyy ottaa kello mukaan ja katsastaa millaista aikaa se juoksee. Kilpailuviettiäkin tuntuisi löytyvän. Avopuoliso on ollut lenkeillämme mukana omalla pyörällä ajaen ja poni tunntuisi kovasti haluavan kisata sitä vastaan. Ei siis ollenkaan laiskanpulskeaa tyyppiä. Kerran on ollut Myyllä ratsastajakin selässä ja senkin kanssa käytös oli asiallista. Paanasen Ismo kävi kaviot katsomassa ja nappasi niistä palaset pois ja eläinlääkäri-Liisa kävi antamassa piikin. Harminamme on ollut lentävät hyönteiset, jotka saavat ponin pinnan kiristymään. Etenkin harja ja häntä on koetuksella. Flystar karkotteesta ei ainakaan tunnu olevan mitään apua. Olon helpottamiseksi ollaan hepat otettu ajoissa sisälle (tulevat hyvin mielellään) ja olen häntään ja harjaan pursottanut Pharma Summer Relief:iä.
Tuntuu, että Tippa olisi kasvanut kuuden viikon aikana rutkasti. Sen kanssa ollaan lähinnä käyty talutuslenkeillä ja jonkin verran olen liinassa juoksuttanut. Sen mielentila vaihtelee hirmuisesti, joten työskentely on ollut sen mukaista. On päiviä, kun se on superlutuinen ja käyttäytyy täyden kympin arvoisesti ja sen kanssa voi puuhata vaikka mitä. Mutta välillä on niitäkin päiviä, kun pienkin tuulenvire tuntuu nostavan hepon ilmaa. Ei se mikään paha ole; se on lapsi. Hoitaessa leppoisa ja kavioiden putsaamisetkin jo sujuvat rutiinilla. Tipalle käytiin hakemassa Asikkalasta kärryt, mutta silat saadaan vasta ennen juhannusta (ovat maahantuojalta loppuneet). Niitä jo kovasti kaipaan, niin pääsis ohjasajamistakin harjoittelemaan. Siihen mennessä saadaan kyllä varmaankin niitettyä toisen pellon ympärille ajolenkkikin. Tipan karva on ihan mielettömän hyvässä kunnossa. Se on suorastaan hohtavan kiiltävää (Hiven oy:n kivennäisrehu näyttäisi olevan hyvä rehu Tipsukalle). Tosin jouhia on Tippakin hieman hinkkaillut.
 |
| Mä söin aamuheinät. Olisin valmis pihalle. |
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti