Kommellusten ilta

Tallin vierustalle oli päivän aikana ilmaantunut savivuori. Hiekanajorallin ja vesiputkikaivannon vuoksi etupihamme oli muuttunut kovin saviseksi, joten mieheni oli tätä päivänaikana korjaillut. Tipasta kasa vaikutti jo kaukaanta hyvin epäluotettavalta. Kuitenkin kasan viereen päästyämme ei se nyt niin hirmuinen ollutkaan. Kasahan itseasiassa vaikuttikin ihan mielenkiintoiselta, kunnes tallin takaanta pyyhältävä auto pääsi yllättämään. Auto sai aikaiseksi tammassa pomppureaktion suoraan savikasasta läpi ja minä tietysti siinä imussa mukana. Se tunne, kun savi imaisi saappaani jalasta ja jalat upposivat pelkkien sukkien kera savivellin. Loppujen lopuksi Tipan seistessä tyynenä takanani, kaivoin nelinkontin saappaitani savesta irti. Talutin tamman sukkasilteen tarhaan, saappaat toisessa kädessä ja itse yltäpäältä savikuorrutuksessa. Koominen tilanne. En voinnut muuta, kuin nauraa.

Mitä menee sitten meidän poni tekemään!?! Kaverini kävi liikuttamassa oman hevosensa ja tuli tämän jälkeen meillä pyörähtämään. Kaverini on hyvin hoikka ja pienikokoinen, joten sehän on hyvä istuttaa vähäksi aikaa Myyn selkään. Myyllä ei ole, kuin lapset menneet ja meno on ollut sen mukaista. Ajattelin, että kunhan poni menisi nyt edes yhden täyden kierroksen ravia kentän ympäri, niin olisin tyytyväinen. Kyllä se sen kierroksen ravissa menikin, mutta ennen sitä poni onnistui saamaan ratsastajan kahdesti putoamaan selästään omilla kommervenkeillään. Kivoja nämä meidän otukset. Ei tule olemaan tylsiä päiviä.

Kuvassa siskoni ja kummipoikani Myytä liikuttamassa.