Voihan ähky

Eilinen taluttelulenkki ei sitten mennytkään ihan niin, kuin toivoin. Sain isännänkin mukaan ponia taluttamaan. Puolessa välissä reilu tunnin taluttelulenkkiä Tippa kakki ja aika pian sen jälkeen tamman olemus alkoi muuttua. Se alkoi vetäytyä taakseni ja tekemään flehmen irvistyksiä. Takaisin tallille päästyämme oli jo selvää, että kaikki ei ole kunnossa. Vointi heikkeni nopeasti. Se pötkähti pihalle makuulleen ja jäi siihen. Hoputin tamman ylös ja soitin päivystävälle eläinlääkärille. Eläinlääkäri sanoi tulevansa noin puolessa tunnissa. Ohjeeksi antoi, että yrittäkää saada tammaa juotettua, muuta ei välttämättä tarvitse talutella.

Päästin Tipan karsinaan ja se kävi heti makuulleen. Muutaman kerran nousi ylös, mutta laskeutui heti takaisin maahan. Ei edes ruoka kiinnostanut. Se vain painoi turpansakin turpeeseen, oli levollinen ja näytti, kuin vetäisi viimeisiä henkäisyjään. Sitä teki niin pahaa katsoa, että nappasin tamman narun päähän ja kehotin sen nousemaan. Taluttelin flekmaattista hevosta (joka yritti käydä makuulleen) muutaman kierroksen kentällä ja se alkoikin kakkimaan. Tästä melko pian alkoikin tammuska taas virkenenään. Noin kymmenen minuutin päästä siitä tuli eläinlääkäri ja Tippa alkoi olemaan jo hyvin pirteä. Sykkeet olivat normaalit ja suoliäänet kuuluivat äänekkäästi, joten eläinlääkäri ei alkanut letkuttamaan. Tippa sai kuitenkin piikkinä kipulääkettä ja B-vitamiinia. Eläinlääkäri lähti vasta yhdeltätoista. Yö meni tallissa ravaten, tamman vointia seuraten, joten jäi vähän yöunet vähäisiksi. Pääasia, että heppa voi taas hyvin!

Kyseessä oli siis ähky, joka toden näköisesti johtui liian vähäisestä juomisesta. Itse olen kärsinyt pään säryistä vähäisen juomisen takia, joten nyt on meidän molempien Tipan kanssa otettava niskasta kiinni ja lopetettava tipaton tammikuu ja ruvettava ihan urakalla ryypiskelemään. Tosin pysyttelemme vesilinjalla. ;)

Tänään kävi kengittäjä. Tammuskaa ilmeisesti hieman kiukutti vähäinen ruoka ja nälkä kurni massussa, joten sen piti kuulemma hieman pottuilla kengittäjälle siitä. Onneksi en ollut itse paikalla. Kengittäjä ja hevonen joutuivat pitämään pienoisen keskustelutuokionkin käytöstavoista.. Sen jälkeen hommat sujuivatkin sitten ihan hyvin..

Kengittäjältä tuli ohjeeksi, että voin lopettaa hevoselleni betonin syöttämisen. Kaviot ovat kuulemma niin vahvat, että naulat eivät meinaa upota. Uhkasi kiinnittää kengät ruuveilla. :,D Myykin sai kovasti kehuja kavioistaan ja jaloistaan. Ponin kaviot kasvavat ja kuluvat nätisti tasaiseen tahtiin, hävittämättä muotoa, joten vuolu miltei riittäisi puolen vuoden välein. Ponilla on myös kuulemma terveet ja harvinaisen notkeat jalat, jotka taipuvat kengittäjän jalkojen väliin, niin että kavion saa hoidettua saman lailla kuin isonkin hevosen. Ja taas sai ponin luonnekin kehuja <3. Onni on myös hyvä kengittäjä! 

Rauhallista viikonloppua!