Innokkaita hevosenhoitajia

 

Heti, kun Tippa ja Myy meille muuttivat, alkoivat innokkaiden hevostenhoitajaehdokkaitten oven takana kolkuttaminen ja minun huonon omatunnon kolkuttaminen. Olen kerrostalon kasvatti ja tiedän miltä tuntuu ajella polkupyörällä ympäri talleja hoitohepoa ruinaten ja saaden kieltäviä vastauksia. Sitten löytyy vielä lähihoitajan tutkinto ja suuntautuminen lasten ja nuorten hoitoon ja kasvatukseen. Olisi siis niin ihana tarjota muutamalle innokkaalle nuorelle mahdollisuus hevosen hoitoon, mutta kun…talliremppa on kesken ja puitteet eivät ole täten kunnossa, hepat ovat nuoria, hepat pitää pysyä kunnossa, karsinoita putsatessa pitää olla huolellinen, jotta alusten menekki pysyy aisoissa… Todellisuus on kuitenkin se, että olen tehnyt tämän eteen työtä ja saan nyt elää sitä ponityttö elämää, josta olen aina haaveillut. En halua jakaa hoidokkejani muiden kanssa ja olla hevosilleni vain kakkoshoitaja, niin kuin ratsastuskoulun tuntihepalle. Nautin suunnattomasti nuiden elukoiden kanssa touhuamisesta ja niiden hyvinvoinnista huolehtimisesta. Ja onhan minulla tuo ihana avomies, joka on hepoistamme ihan yhtä innostunut ja auttaa arjen pyörittämisessä. Haluan töistä tullessani hoitaa ilta-askareet omaan tahtiini ja vaikka lähteä ponin kanssa vasta ilta myöhään kävelylenkille. En halua sitoutua hoitajien kanssa sopimaan kellonaikoja, milloin meille sopii tulla, koska en voisi jättää heitä kuitenkaan valvomatta, hevosiamme hoitelee/tallissa pyörimään. Tuttavapiiristäni onneksi löytyy ihmisiäkin (kuten isosiskoni), joille voisin heppojen tilapäisen hoidon sysätä.

Never stop dreaming because maybe one day will come, and your dreams will come true.
Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua! 

Kuvassa minä ja entinen hoitoheppani suomenhevostamma Lento.