Viime perjantaista lähtien ollaan aherrettu heinän kimpussa. Onneksi pellolle on ilmaantunut auttavia käsiä ja kaikki heinät ollaan saatu talteen. Reiteni muistuttavat lähinnä dalmaatialaista ruskein pilkuin (vaalea iho täynnä ruskeita mustelmia) ja käsivarret näyttävät, kuin olisi kissan kanssa paininut (kissaa meillä ei ole, mutta semmoisen meille kyllä kovasti tahtoisin).
Alkuviikosta lähtien oloni on ollut hyvin vedoton ja kuumeinen. Maanantai-iltana kuumemittari näyttikin 37,4, mutta seuraavana aamuna lämmöt olivat taas normaalit. Epämääräinen ihoa särkevä voimaton olo jatkui, mutta kuumemittari pysyi normilukemissa. Keskiviikkona oli sitten lähdettävä töistä kotiin kesken työpäivän, kun vatsassakin alkoi vääntämään. Useamman tunnin unien jälkeen
oloni vain kurjeni ja kuumemittari ei hievahtanutkaan ylöspäin. Onneksi muistin, että löytyyhän meiltä ihan perinteinen elohopeamittarikin ja johan lämmöt näyttivätkin 37,8. Eli näköjään digitaalinen kuumemittarimme rupeaa näyttämään epämääräisiä lukemia patterien alkaessa loppua, tosi luotettava vekotin. Keskiviikko ja torstai menivät nukkuen ja leväten, mutta nyt on onneksi olo jo oikein hyvä ja viikonloppu edessä.
 |
| Isäni, ahkera apulainen heinähommissa! |
 |
| Kuu tallin yllä |
 |
| Hihi, löysin itsestäni salaa otetun kuvan. |
 |
| Kottaraisen poikasia |
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti