Kuvia edeltävältä viikolta

Pannukahvia, kera vaniljakermajäätelön

Synttärikortti kaverille

Vanilja mascarponevaahtoa kera hedelmien, vaahterasiirapin ja digestive keksimurujen.

Anopin meille ostamat Partylite kynttiläsomisteet.

Olipas vaikea yrittää ottaa Tipasta kuvia, kun hepo tunki itseään linssiin kiinni. 

Käyiin serkkuni luona kyläilemässä ja hänen heppojaan moikkaamassa, kamerakin oli mukana:

Tällainen kuvapostaus tällä kertaa. Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kissanpennun hakupäivä tiedossa

Nyt on päivä lyöty lukkoon jolloin meille muuttaa Kisu! Kurvailemme 10.11 tuttavani kanssa hakemaan meille molemmille omat karvapallerot koteihimme, jipii! Pitäisi vaan päästä Terraan ostoksille. Totesin, että sieltä löytyy itseäni miellyttävimmän näköiset kissan tarvikkeet. Nukkumapedin olenkin jo hommannut. Minkähän takia kissojen pedit ja lelut pitää olla niin ruman näköisiä; ei ollenkaan sisustuksellisia, hihii. ;)
Kissakuvia kasvattajalta (mustavalkoinen, jolla on vähemmän valkoista naamassa on meidän Kisu):

Omena-toscapiirakka

Vielä oli muutama Samo-omena puussa, joten rupesi tekemään mieli omenapiirakkaa höystettynä toscalla. Piirakka oli jo tekeillä, kunnes huomasin, että eihän meillä ole toscaan tarvittavia mantelilastuja. Sentään löytyi puolikkaaseen päällisohjeeseen mantelirouhetta ja hyvältä nekin onneksi maistuivat. Piirakan tein voideltuun irtopohjavuokaan, jossa oli pohjalla leivinpaperia.

Taikina:

2 munaa

1,5dl sokeria

1,5dl vehnäjauhoja

(tai 2dl vehnäjauhoja, jos ei laita mantelijauhetta)

0,5dl mantelijauhetta 

0,5dl maitoa

100g voisulaa

Omenahilloke:

4-5 omenaa kuutioina

1dl vettä

0,5dl fariinisokeria

Tosca:

80g voita

100g mantelilastuja tai mantelirouhetta

1dl sokeria

0,5dl maitoa

1rkl vehnäjauhoja

Kiehauta omenahilloke aineet kattilassa kokoon ja anna jäähtyä.
Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kuivat aineet, voisula ja maito vuorotellen munasokerivaahtoon kevyesti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan ja kaada päälle omenahilloke. Paista uunin alatasolla 175°C 20min.

Mittaa Tosca-aineet kattilaan. Anna kiehua hiljalleen, koko ajan sekoittaen, kunnes seos sakenee hiukan. Levitä Tosca paistetun taikinan päälle. Paista vielä 200°C 10min, kunnes pinta on kauniin vaaleanruskea.

Omatekemät suklaapatukat

Tällaisia kinuskitäytteisiä suklaapatukoita tuli kokeiltua tänään ja ihan onnistunut kokeilu olikin! Maultaan muistuttaa aavistuksen Twix-patukkaa. Ulkonäköön ei tällä kertaa tarvinnut niin panostaa, kun herkut tulevat katoamaan ihan omiin suihimme.

Keksipohja:
5dl vehnäjauhoja
1,5dl sokeria
ripaus suolaa
225g voita

Kinuski:
1prk kondensoitua maitoa
1rkl voita
n. 1rkl fariinisokeria

suklaakuorrute:
300g maitosuklaata

Sekoita jauhot, sokeri ja suola monitoimikoneessa. Lisä joukkoon voi pieninä kuutioina. Anna koneen sekoittaa massa tasaiseksi. Painele taikina levyksi levinpaperilla päällystetylle pellille. Paista kullanruskeaksi uunin keskitasolla  180°C n. 20min. Anna jäähtyä.

Kaada kondensoitu maito paksupohjaiseen pinnoitettuun kattilaan ja lisää joukkoon voi ja fariinisokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä, koko ajan hyvin sekoittaen 15min. Kaada valmis kinuski keksipohjan päälle. Anna jäähtyä. Paloittele jäähtynyt levy haluamasi kokoisiksi paloiksi. Sulata suklaa vesihauteessa ja levitä palojen päälle. Halutessasi voit koristella patukat esim. kookoshiutaleilla tai murskatuilla suolapähkinöillä.

Kesäinen kukkakimppu

Tällaisia työpäiviä kiitos lisää! Töihin menin klo. 6.30 ja kotiin pääsin 11.50. Työpäivä vierähti rattoisan letkeästi ja vapaa-aikaa jäi juuri sopivasti, näin se kuuluisi mennä! Kerkesin tekemään vaikka mitä. Ilma oli ihana ja valoa riitti. Hävittelin pihan viereisestä koivikosta vaahteran taimia, keräsin kukkakimpun portaille ja puunasin tallin ja touhusin hevosten kanssa. Illan vietin Hoplopissa kummipojan kanssa ja jopa nautin katsella lasten touhuamisia ja siitä hälinästä. Myönnän; en voinnut vastustaa kiusausta; kävin itsekkin mäkeä laskemassa ja trampoliinillä pomppimassa. Illan kruunasi jäätelöannokset Icekiss:sissä. Normaalin 8h työpäivän jälkeen kello voi kotiin päästyään lähennellä puolta kuuttakin. Siihen päälle hetken hengähdys ja syömiset, niin onkin jo hämärää. Ja kun moottori käynnistyy ja innostus iskee jotakin tekemistä kohtaan, olisikin jo aika käydä nukkumaan. 

Mutta tosiaan, tästä päivästä en valita ja mikä parasta nyt on perjantai ja vapaapäivät edessä! Koneen vieressä odottaa pullo punaviiniä, juustoja temperoitumassa ja uunissa paistuu patonki. 

Oikein hyvää viikonloppua kaikille! 

Kissanpentu kuulumisia kasvattajalta

Kisu postia tuli jälleen kasvattajalta: Pennut ovat nyt 7-viikkoisia. Niiden elämä on laajentunut turvallisesta talon alakerrasta pihapiiriin ja ulkoilmaan. Ne ovat saanneet valoisan ajan peuhata ulkona ja välillä käydä lepäilemässä pihan leikkimökissä. Tykkäävät olla ulkona, mutta tykkäävät myös tulla illalla sisälle alakertaan, jossa on lattialämmitys! Loikoilevat siellä lämpimässä mielellään.

Leikeissä vauhti on kuulemma kovaa ja välillä törmäillään oviin ja seiniin; sitten selvitellään vähän aikaa päätä tai pidellään tassua, kun tekee kipeetä! Myös kynsien vahvistamisharjoitukset ovat nyt huipussaan. Tässä asiassa kuulemma meidän Kisumme on innokkain ja on myös ketterin kiipeilyssä.
Ruokapuolella ovat maistelleet nappuloiden lisäksi muikkua ja jauhelihaa sekä raakaa kananmunaa.

Kommellusten ilta

Tallin vierustalle oli päivän aikana ilmaantunut savivuori. Hiekanajorallin ja vesiputkikaivannon vuoksi etupihamme oli muuttunut kovin saviseksi, joten mieheni oli tätä päivänaikana korjaillut. Tipasta kasa vaikutti jo kaukaanta hyvin epäluotettavalta. Kuitenkin kasan viereen päästyämme ei se nyt niin hirmuinen ollutkaan. Kasahan itseasiassa vaikuttikin ihan mielenkiintoiselta, kunnes tallin takaanta pyyhältävä auto pääsi yllättämään. Auto sai aikaiseksi tammassa pomppureaktion suoraan savikasasta läpi ja minä tietysti siinä imussa mukana. Se tunne, kun savi imaisi saappaani jalasta ja jalat upposivat pelkkien sukkien kera savivellin. Loppujen lopuksi Tipan seistessä tyynenä takanani, kaivoin nelinkontin saappaitani savesta irti. Talutin tamman sukkasilteen tarhaan, saappaat toisessa kädessä ja itse yltäpäältä savikuorrutuksessa. Koominen tilanne. En voinnut muuta, kuin nauraa.

Mitä menee sitten meidän poni tekemään!?! Kaverini kävi liikuttamassa oman hevosensa ja tuli tämän jälkeen meillä pyörähtämään. Kaverini on hyvin hoikka ja pienikokoinen, joten sehän on hyvä istuttaa vähäksi aikaa Myyn selkään. Myyllä ei ole, kuin lapset menneet ja meno on ollut sen mukaista. Ajattelin, että kunhan poni menisi nyt edes yhden täyden kierroksen ravia kentän ympäri, niin olisin tyytyväinen. Kyllä se sen kierroksen ravissa menikin, mutta ennen sitä poni onnistui saamaan ratsastajan kahdesti putoamaan selästään omilla kommervenkeillään. Kivoja nämä meidän otukset. Ei tule olemaan tylsiä päiviä.

Kuvassa siskoni ja kummipoikani Myytä liikuttamassa.

Kinkkukierteet

1pkt voitaikinaa

n. 2rkl Italian yrttit tuorejuustoa

1 oranssi paprika

1 pkt ylikypsää kinkkuleikkelettä

juustoraastetta

mustapippuria

Sulata voitaikina pakkauksen ohjeen mukaan.

Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi.

Pilko paprika pieniksi kuutioiksi ja hauduta niitä hetki paistinpannulla. Lisää paprikoiden joukkoon pieneksi kuutioitu kinkku ja mausta mustapippurilla.

Levitä taikinan päälle ohut kerros tuorejuustoa ja paprikakinkkuseos, sekä hieman juustoraastetta.

Kääri tiiviiksi rullaksi, aivan kuten kääretorttu. 

Leikkaa rulla n. parin sentin paksuisiksi siivuiksi ja nostele kiekot pellille. 

Ripottele pinnalle hieman juustoraastetta. Halutessa kiekot voi voidella kananmunalla.

Paista keskitasolla 200 °C 10-15 minuuttia. 

Suklaata!

Miten niin tuttavapiirini tietää, että rakastan suklaata?!

Paheeni, intohimoni; SUKLAA! Sitä on saatava miltein joka päivä. Jo muutama päivä ilman suklaata saa aikaiseksi vieroitusoireita. Tuosta rivistä puuttuu jo yksi eilen syöty levy ja onneksi tänään vieraiden avustuksella hävisi kaksi levyä. Fazerin siniset suklaalevyt olivat alkuviikosta Robinhoodissa tajouksessa 4 levyä/6€. Appivanhemmat ja oma puolisoni pitivät huolen, että tarjousta ei tule skipattua.
Mulle on siis sangen helppo ostella lahjoja; suklaasta tulen aina iloiseksi. ;) Kaupareissua ei voi tehdä kävelemättä karkkihyllyn ohitse ja tarkastamatta onkos markkinoille tullut uutuus suklaita ja niitähän on tietysti heti ostettava ja maistettava.

Hevosten tarha

Hepat ovat edelleen saanneet viettää ulkoilunsa laiduntaen, kerta meillä ei ole vielä pakkasia ollut ja laidun on ollut muutenkin kohtalaisen hyvässä kunnossa. Uusi hiekkatarha alkaa kuitenkin onneksi olemaan mukavassa kuosissa ja pikku hiljaa olisi ulkoilu siirrettäväkin tarhailuun. Tarhasta uupuu vielä pintakerros, oven edustalta alin lanka ja muuta pientä hienosäätöä. Tarhan katosta olisi tarkoitus ensi kesänä laajentaa, mutta tämä talvi mennään tuollaisella suojalla.

 Alkoi jo hämärtämään, joten kuvien laatu vähän kärsi. :)

Ponikärryihin valot

Pikku Myyn kärryt saivat tänään tärkeän turvavarusteen: Valot. Kyllä nyt kelpaa lenkkeillä töiden jälkeen, vaikka olisi pimeääkin. Kuvat eivät oikein anna oikeutta valoille, mutta näkee niistä idean. Taakse palaa punaiset valot ja eteen kirkkaat. Valaisinjärjestelmä koostuu vanhan akkuporakoneen kahvasta ja akusta, sekä peräkärryn led-äärivaloista. Vielä, kun jostain löytäisin heijastavan ponitekstin perään.

Hoi koli kok!

Nyt on kaksi lauantaita uhrattu koulutukselle ja takataskussa Metsämörriohjaajan todistus. Kurssin vetäjät olivat hyvin innostuneita ja antautuneita asialleen ja täten myös nämä kaksi päivää vierähti ihan leppoisissa tunnelmissa. Kouluts pidettiin työpaikallani ja tämän takametsässä, joten se oli pieni miinus; kuin tässä olisi tehnyt kaksi kuusi päiväistä työviikkoa.

Vuoden sisällä olen saannut pitää vain kaksi viikoa lomaa; toisen viime jouluna ja toisen heinäkuussa. Vuoteen mahtuu muutto maalle, hevoset ja uusi vakituinen työpaikka.. Hieman tuntuu, että alkaa olemaan takki tyhjä, eikä edelleenkään mitään lomia tiedossa (kesää odotellessa..). Viime aikoina olen myös harrastellut unissahöpöttämistä, eli se on myös merkki pienestä stressinpoikasesta ja väsymyksestä. 

Hevosmessuilta sain keväällä lappusen, jossa tarjottiin matkaa muistaakseni Viroon. Matka ainakin sisälsi omalle hevoselle tallipaikan ja itselle yöpymisen (kaiken lisäksi se ei muistaakseni edes ollut mitenkään kovin kallis reissu). Tuollainen reissu kuullostaisi juuri nyt aivan täydelliseltä. Napata molemmat otukset kainaloon ja lähteä heidän kanssaan rajojen ulkopuolelle lomailemaan. Eli hevosen omistajuus ei ainakaan vielä ole raskaalta tuntunut, vaan päin vastoin, kunpa saisinkin viettää niiden kanssa enemmänkin aika päivästä.

Oma unentarpeeni on suuri. Lomilla, kun univelat on nukuttu, unirytmini tasaantuu yhdeksään tuntiin, riippumatta siitä mihin aikaa olen nukkumaan käynnyt. Arkena yhdeksän tunnin yöunet tarkottaisivat nukkumaan menemistä jo yhdeksän kieppeillä! Olen niin kateellinen ihmisille joille riittää lyhyemmätkin yöunet. Meillä sentään arkiaamuisin isäntä hoitaa hevosten aamuaskareet, joten venytän yöunet niin pitkäksi, kuin vain on mahdollista.

Ehkä tää tästä rauhoittuu, kun tallinkin remonttihommat alkaa näyttämään jo oikein hyvältä. Auttavaiset ihanat vanhempani lähtevät pian reissuun, joten heiltäkään ei sillä viikolla talkooapua ole tarjolla, joten sen viikon voisi yrittää pyhittää hengähdysviikoksi itsellekkin. Ja saanhan mä sentään jo huomenna nukkua pitkään, kun isäntä lupasi hoitaa hepat aamulla. Täytyy vaan yrittää muistaa laittaa puhelin mykäksi, ettei se sentään pääse pilaamaan unia ja avata vasta, kun olen saannut nauttia rauhallisen aamupalabrunssin. Pahoittelen, tuli vähän narisemis postaus, mutta ehkä tää selittää tuttavilleni, miksi ehkä pinnani on ollut hieman kireänä viime aikoina. :)

Iltalenkki ponin kanssa

Ilta alkoi hämärtämään ja vettä satoi kevyesti. Pisarat pitivät vaimean ääneen osuessaan heijastinliivini olkaimiin. Ympärillä oli rauhaisaa ja hiljaista. Kaukaanta alkoi kuulua lähestyvä hanhiparven ääni. Hetken kuluttua satakunta vaakkujaa ylitti meidät ja katosivat yhtä nopeasti. Tie muuttui pehmeämmäksi ja siirryimme raviin. Ponin korvat osoittivat sen olevan mielissään ja jouduin toppuuttamaan äänellä, että rauhallisempikin vauhti riittäisi. Annoin vauhdin viedä ja pistin hetkeksi silmät kiinni näkyvyyden sumentuessa. Siirtyessämme takaisin käyntiin, poni pärskähti tyytyväisenä. Loppumatkaksi siirryin kävelemään ponin vierelle ja poni käveli kotiin vapaana. Voiko parempaa ulkoilukaveria toivoakkaan? Se antaa mielen levätä rauhallisella olemuksellaan, se kuuntelee loputtomasti höpötyksiäni.. Se on niin kultainen poni!

Kuvissa meidän tuleva Chishu, eli Kisu kissamme.

Mango-valkosuklaa hyytelökakku

Pohja:

n. 200g digestive-keksejä

n. 75g pullomargariinia

Täyte:

1prk flora vanilijakastiketta

1 levyllinen pandan valkosuklaata

200g maustamatonta tuorejuustoa

1 tlk mangoa (säästä tölkin mehu)

n. 0.5dl tölkkimangon lientä

4 liivatelehteä

Päällinen:

2 persikka pilttiä

2 liivatelehteä

n. 0.5dl tölkkimangon lientä

Laita täytteen liivatteet likoamaan kylmään veteen.

Hienonna keksit ja sekoita joukkoon margariini. Painele keksiseos irtopohjavuoan pohjalle. 

Vatkaa vanilijakastike kuohkeaksi vaahdoksi.

Soseuta mangot sauvasekoittimella. Soseuta sauvasekoittimella mangon joukkoon myös tuorejuusto. 

Lisää mangojuustoseos vatkattuun vanilijakastikkeeseen ja vatkaa tasaiseksi vaahdoksi.

Sulata valkosuklaa ja lisää hyvin sekoittaen vanilijamangojuustovaahtoon. 

Kiehauta n. 0,5dl säilykemangon lientä ja lisää joukkoon liivatteet. Anna hetki jäähtyä.

Lisää liivateseos huolellisesti sekoittaen vaahtoseokseen. 

Kaada täyte keksiseoksen päälle ja anna hyytyä jääkaapiissa muutaman tunnin.

Laita päällisen liivatteet likoamaan kylmään veteen n. 10min. Kiehauta n. 0,5dl mangotölkin lientä ja lisää liivatteet. Anna hetki jäähtyä ja lisää liivateseos pilttien joukkoon. Levitä pilttiseos hyytyneen kakun päälle. Anna kakun hyytyä seuraavaan päivään. 

Koristeet olen tehnyt sulatetusta suklaasta. Pursotin kuviot voipaperin päälle ja annoin kovettua jääkaapissa. 

Gluteenittomillekkin on digestive-keksejä, joten niillä saisi tästäkin gluteenittoman kakun.